Lapsen (tai nuoren) haastavan käyttäytymisen muuttaminen ei ole helppoa. Sen tietää jokainen vanhempi, opettaja, leiriohjaaja tai muu lasten kanssa aikaansa viettävä henkilö. Joskus tuntuu, että kaikki keinot on kokeiltu, mutta mikään ei auta. Hermot alkavat kiristyä, eikä enää jaksa toimia johdonmukaisesti. Lapsen haastavaan käyttäytymiseen puuttuminen vaatii harjoittelua ja selkeyttä. On tärkeää, että lapsi itse ymmärtää käyttäytyvänsä sopimattomasti ja saa itse olla aktiivisena toimijana käyttäytymisensä säätelyssä.
Näitä tilanteita helpottamaan tarjoan teille Ben Furmanin kehittelemän kymmenen askeleen ratkaisukeskeisen mallin lapsen ei toivotun käyttäytymisen muokkaamiseen. Voit katsoa sen suoraan myös videolta.
Lapsen tai nuoren ei toivottu käyttäytyminen: 10 askeleen ratkaisukeskeinen malli
1. Varaa aikaa siihen, että juttelet lapsen kanssa kahden kesken. Lapsen iästä riippuen saattaa olla hyvä ilmoittaa hänelle etukäteen, että haluaisit keskustella hänen kanssaan tärkeästä asiasta ja sopia ajankohdan yhdessä lapsen kanssa.
2. Jos olet ärtynyt, rauhoita itsesi ennen kuin keskustelet lapsen kanssa. Voit käydä kävelyllä, lukea kirjaa, käydä saunassa tai vaikka meditoida. Valitse itsellesi sopiva tapa rauhoittaa itsesi.
3. Aloita keskustelu lapsen kanssa puhumalla hänen vahvuuksistaan (tiedän, että olet taitava uimari tai ahkera legojen rakentelija…).
4. Vahvuuksista kertomisen jälkeen sano lapselle, että on olemassa yksi juttu, jossa hänellä on parantamisen varaa/jossa pitäisi petrata (vältä sanoja ongelma, vika, ikävä tapa, jne.) Sano vain yksi asia.
5. Pyydä lasta arvaamaan, mikä se asia on. Anna hänen itse keksiä, missä hänen pitää petrata. Auta tarvittaessa.
6. Kerro lapselle, miten hänen olisi hyvä oppia toimimaan jatkossa ja mitä etua siitä hänelle olisi. Pidä huolta, että lapsi ymmärtää, miten hänen pitäisi oppia toimimaan.
7. Anna lapsen osallistua keskusteluun siitä, miten hän voisi oppia toimimaan toivomallasi tavalla.
8. Kysy lapselta, kuka/ketkä voisivat auttaa häntä ja millä tavalla. Kysy, voitko itse tehdä jotakin auttaaksesi lasta saavuttamaan tavoitteensa.
9. Sovi lapsen kanssa lopuksi milloin ja miten hänen edistymistään arvioidaan. Sopikaa myös mahdollisesta palkinnosta (hyvä mieli, lempiruoan laitto, leffailta, tms.).
10. Arviointihetkellä pyydä lasta arvioimaan omaa edistymistään. Anna sen jälkeen itse lapselle palautetta edistymisestä. Sopikaa jatkosta.
10 askeleen ratkaisukeskeinen malli/ kuva: Hunter Johnson
Muistutan vielä, että uudet keinot vaativat harjoittelua ja pitkäjänteisyyttä. Helppoja, joka tilanteeseen sopivia keinoja ei ole ja te yhdessä lapsenne kanssa kehittelette juuri teidän perheellenne sopivat toimintamallit. Tämä 10 askeleen malli kuitenkin toimii hyvänä pohjana ratkaisukeskeiselle keskustelulle ja kohti ei-toivotun käyttäytymisen muokkaamista.
Nyt vain kokeilemaan! Odotan innolla kommentteja tämän mallin toteutuksesta sinun kotonasi. Toivon, että jaat kokemuksesi myös muille 🙂
– Sannis
p.s. Voit lukea lisää ratkaisukeskeisyydestä täältä.
p.p.s. Lisävinkkejä riitojen selvittelyyn löydät täältä.
Artikkeli on julkaistu alunperin 10.9.2017 ylläpitämässäni blogissa sivustolla ShiningNepsy.
Lähde: Furman, Ben https://youtu.be/uWR1y5dIqcQ
