fbpx

*Tämä blogipostaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Pääkaupunkiseudun partiolaisten kanssa.

Voit myös kuunnella postauksen podcast-jaksona Positiivinen vanhemmuus-podcastista >>

Anna Syrjänen Pääkaupunkiseudun partiolaisista: “Meille saa tulla just sellaisena kuin on”

Näin syksyn tullen usein lapset ja toki aikuisetkin alkavat harrastaa erilaisia asioita, mutta olen itse huomannut työssäni erityisluokanopettajana sekä nepsy-valmentajana, että erityislapsilla on vähemmän harrastuksia, usein ei ollenkaan. Tai sitten harrastuksia on paljon, mutta ne vaihtuvat todella usein.

Tähän tietysti liittyy monenlaisia asioita. Koulupäivän kuormitus on jo ihan riittävää ja illat on hyvä rauhoittaa. Iltapäiviin on jo laitettu toimintaterapiaa, nepsy-valmennusta, tms. Lapsi tarvitsee niin paljon tukea, että on vaikeaa löytää sopivaa harrastusta. Ei ole tietoa harrastustoiminnan vetäjistä ja siitä pystyvätkö he tukemaan tarpeeksi tukea tarvitsevia lapsia, jne. 

Kuitenkin, itsekin olen saanut kyselyitä erityislasten harrastustoiminnasta ja tähän vastauksena minuun ottikin yhteyttä Pääkaupunkiseudun partiolaiset. Sovimme, että jutellaanpa tässä podcastissa/blogissa hieman siitä, mitä hyötyjä lapselle on harrastamisesta ylipäätään, mistä tietää, millainen harrastus sopii lapselle, miten vanhemmat voivat tukea lapsen harrastamista sekä harrastusohjaajia. Ja tietenkin, kun nyt kyseessä on Pääkaupunkiseudun partiolaiset, niin mitä partio voisi tarjota.

Täällä mukana juttelemassa on tänään Anna Syrjänen, partionjohtaja  Pääkaupunkiseudun partiolaisista. Moikka ja tervetuloa!

Moikka ja kiitos! 

Kertoisitko lyhyesti, itsestäsi ja taustoistasi ja toimenkuvastasi partiossa?

Joo, mulla on on partiokokemusta jo monta vuotta. Olen omassa lippukunnassani aloittanut ryhmänohjaajana jo, kun olin neljätoista, eli vuodesta 2015. Nyt olen kuusi vuotta tehnyt sitä aktiivisesti. Mulla on nyt kaksi ryhmää. Mulla on sellainen autisminkirjon nuorten Sisu-partioryhmä, jossa olen nyt ollut neljä vuotta mukana ja viides vuosi lähti käyntiin. Ja sit mulla on sellainen 11-12-vuotiaiden lasten ryhmä ja sitten lisäksi toimin muissakin pesteissä aktiivisesti täällä partiossa. Hallinnollisissa jutuissa myös lippukunnan johtajana, mutta mun mielestä ryhmän johtaminen ja se viikkotoiminta lasten kanssa toimiminen on todella tärkeä osa mulle siinä partiotoiminnassa.

Tosi kiva kuulla, kuulostaa tosi hyvältä, että on otettu huomioon erilaiset tarpeet. Tämä Sisu-ryhmä kuulostaa tosi hyvältä.

Joo se on kyllä tosi ihana ryhmä ja musta on kiva, et on mahdollisuus tuollaisellekin toiminnalle.

Harrastuksissa saa kavereita ja pääsee osaksi ryhmää

No jos puhutaan ensin vähän yleisesti lasten harrastamisesta ja siitä harrastamisen tärkeydestä, niin mitä sä sanoisit, että mitä hyötyjä on harrastamisesta? 

No ainakin mun mielestä yksi tosi tärkeä juttu on ne sosiaaliset kontaktit ja se sellainen yhteisöllisyys. Partiossakin kun toimitaan pienissä ryhmissä niin huomaa sen, miten tärkeää on, että on niitä kavereita ja niitä kontakteja ja pääsee olemaan osa sitä pienempää ryhmää. Että esim. jos koulussa ei ole oikein kavereita, tai on vähän syrjässä tai jopa kiusataan, niin meillä on monia, joilla on sitten partiosta niitä hyviä kavereita siinä ryhmässä ja pääsee tekemään kaikkea hauskaa ja oppimaan yhdessä muiden kanssa.

Kuulostaa tosi tärkeältä ja merkitykselliseltä: yhdessä tekeminen, kaverit, jne. Ja kun se on ohjattua toimintaa, niin päästään helposti tukemaan sitä.

Joo ja sit toki harrastuksissa oppii paljon tärkeitä taitoja, joita ei välttämättä koulussa opi. Sellaisia käytännöllisiä taitoja, joista voi olla ihan elämässäkin pitkällä tähtäimellä hyötyä. Se on vähän sellaista vastapainoa sinne koulunkäynnille, että pääsee vapaa-ajalla puuhailemaan jotain muutakin kuin sitä luokassa istumista.

Harrastuksen kautta voi löytyä vaikka tulevaisuuden ammatti

Ja sieltä voi löytyä se, missä voi loistaa, esim. jos koulussa on vaikka haasteita oppimisessa.

Niin, ne sellaiset onnistumisen kokemukset. Kun koulu kuitenkin suosii sellaista tiettyä tyyppiä, tai että ei välttämättä yksinkertaisesti pärjää siinä, et miten koulussa esim. arvioidaan osaamista. Et vaikka koulu ei menisikään niin hyvin, niin voi sitten toisenlaisissa taidoissa olla todella hyvä ja saa niitä onnistumisen kokemuksia sitten siellä harrastuksessa.

Niin, ja ne kannattelee. Ja tottakai sitä kautta voi löytyä vaikka tulevaisuudessa jopa ammattikin.

Joo, itse esimerkiksi olen juuri lähdössä opiskelemaan luokanopettajaksi ja uskon, että partiolla on ollut paljon vaikutusta siihen, että olen tämän löytänyt, kun sitä ryhmän ohjaamista on ollut paljon ja työskennellyt paljon lasten kanssa.

Joo ja varmasti näistä taidoista on paljon hyötyä siinä luokan opettamisessa, siinä ryhmäyttämisessä ja siinä, miten siellä luokassa saa sen homman toimimaan.

Joo ja kun partiokin on kasvatustoimintaa.

Kiva kuulla, koska mä olen itsekin tosiaan erityisluokanopettaja, niin kaikki tällaiset taidot ovat tosi tärkeitä siellä koulussa.

No mistä sitten tietää, mikä tai millainen harrastus sopii lapselle?

Toki lapsilla voi olla jotain ominaisuuksia, joista voi saada vinkkejä. Jos on vaikka tosi luova, niin voi miettiä jotain luovia harrastuksia tai jos on vaikka aktiivinen ja pitää päästä liikkumaan, niin liikunta tai urheilu. Mutta lapselta voi tietysti koittaa kysellä, että mistä se tykkäisi ja tarjota aktiivisesti erilaisia harrastuksia ja sit ihan käydä kokeilemassa. 

Aina voi mennä testaamaan ja jos se ei sitten ole oma juttu, niin ei sitä sitten tarvitse jatkaa. Mutta sillä tavalla voi löytyä niitä harrastuksia, joita ei olisi aiemmin ajateltukaan ja voi sitä kautta löytyä se oma juttu.

Joo ja mitä olen nähnyt, että joissain harrastuksissa ihan mainostetaan sitä, että voi tulla kokeilemaan, mutta ei läheskään kaikissa. Todennäköisesti voi kuitenkin mennä kokeilemaan, jos vain ottaa yhteyttä siihen harrastuksen järjestäjään ja kysyy, että olisiko mahdollista päästä kokeilemaan. 

Uskoisin, että onnistuu. Meillä on se käytäntö, että voi tulla kaksi kertaa ihan sinne viikkokokouksiin tutustumaan ja kokeilemaan tai sitten vaan leirille tai retkelle. Siinä vaiheessa ei tarvitse vielä ilmoittautua, mutta sitten jos haluaa jatkaa, niin sitten katsotaan ne ilmoittautumiset. Saa tulla siis testaamaan ja katsomaan millaista se on.

Niin ja ylipäätään, jos ei ole päässyt katsomaan tai kokeilemaan, niin eihän sitä tiedä, millaista se toiminta on.

Vanhemmilla on tärkeä rooli lapsen harrastuksissa

No miten sitten, jos lapsen on vaikea löytää sitä kiinnostusta? Tai etenkin nyt, kun puhutaan nepsy-lapsista, niin voi tulla sellaisia tilanteita, että tulee vaikeita hetkiä ja lapsi sanoo, ettei halua mennä. Miten sitä kiinnostusta ylipäätään harrastamiseen voi herätellä tai ylläpitää?

No, vanhemmilla on tosi tärkeä rooli. On tärkeää, että vanhemmat on aktiivisesti mukana siinä, kun etsitään sitä sopivaa harrastusta. Itse olin lapsena sellainen, että en oikein keksinyt itse, mitä voisin harrastaa, mutta omat vanhempani ehdottivat aktiivisesti ja siitä mulle on jäänyt tosi pitkäaikaisiakin harrastuksia, esim. tää partio. 

Ehkä myös muutenkin se vanhempien aktiivisuus, että ilmoittaa lapsen mukaan esim. niille leireille tai mahdollisuuksien mukaan vie lapsia harrastukseen ja sillä tavalla tekee harrastamisen lapselle mahdollisimman helpoksi.

Ja toki sitten esim. voi yrittää saada kaverin mukaan harrastamaan samaa harrastusta. Esim. jos on uusi ryhmä, niin voi olla helpompaa mennä yhdessä kaverin kanssa.

Joo, tosi hyvä vinkki.

Joo, itselleni oli helpompaa, kun lapsena aloitin partion, niin sinne lähti mukaan mun luokalta useampikin kaveri ja sit mun vanhemmat ehdotti sitä mulle. Mun oli lapsena vaikeaa mennä uusiin tilanteisiin, ja kun vanhemmat ehdotti partiota ja sitten sinne tuli vielä muitakin kavereita, niin se oli paljon helpompaa.

Ja toki kiinnostuksen ylläpito voi olla välillä hankalaa. Jos motivaatio menee, niin sitä voi olla hankala saada takaisin. Toki on sellaisia harrastuksia, joissa pitää olla aina mukana ja putoaa kärryiltä, jos on poissaoloja. Esim. jotkut urheiluharrastukset voivat olla tällaisia. Et mun mielestä harrastuksen on hyvä olla joustava. Et jos joskus ei huvita mennä paikalle tai joutuu olemaan poissa, niin ei jää jälkeen kaikista. 

Joo, noi on varmasti tosi tärkeitä asioita just vanhemmille. Sieltä tuli monta vinkkiä. Se, että on aktiivinen ja ehdottaa harrastuksia lapselle, mahdollistaa sen harrastamisen esim. kuljettamalla, pyytää jonkun kaverin mukaan ja sitten tämä joustavuus. Tosi paljon tärkeitä pointteja.

partio 2

Myös tukihenkilö, henkilökohtainen avustaja tai nepsy-valmentaja voi olla apuna etsimässä lapselle sopivaa harrastusta

Tästä tuli mieleen, että monilla erityislapsilla voi olla tukihenkilö tai nepsyvalmentaja, joka voi olla myös apuna näissä harrastuksissa. Itse olen ainakin nepsy-valmentajana miettinyt lapsen kanssa, millainen harrastus voisi olla kivaa, katsottu yhdessä aikatauluja ja sovittu, että olen mukana ainakin ensimmäisellä kerralla. Et jos on niitä tukitoimia, niin ehdottomasti niitä kannatta hyödyntää myös tällaisiin harrastusjuttuihin, koska se tukee just sitä sosiaalista kanssakäymistä.

Ja meillä saa tulla juttelemaan ja vanhemmat saavat tulla mukaan. Ja etenkin tuolla Sisu-partiossa on usein vanhemmat muutamilla ekoilla kerroilla mukana. Pysyvät usein vähän taka-alalla, mutta tulevat tarpeen mukaan tukemaan. Ja sitten meillä on ollut useilla henkilökohtaisia avustajia mukana toiminnassa. Ovat toki näille henkilöille, joita avustavat, tärkeitä, mutta myös meille ohjaajille. Se on ollut tosi kiva.

Partio on elämisen opettelua. Sen päämääränä on kasvattaa persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen.

Jos puhutaan ihan juuri partiosta, niin haluaisitko kertoa vähän tarkemmin, mitä partio tarjoaa harrastuksena? Monet varmasti tietää partiosta jotain, mutta mä en ainakaan itsekään tiedä kovin paljoa, että mitä siellä oikein tehdään. Tiedät, että esim. retkeillään ja ollaan luonnossa, mutta se on varmasti vain pieni osa sitä partioharrastusta. Eli kertoisitko vähän tarkemmin?

Joo, partiohan on todella laaja asia. Monilla siihen liittyy ennakkoluuloja ja vähän stereotyyppisiäkin käsityksiä. Mut siis luontohan on todella tärkeä osa partiota, mutta se on myös paljon muuta. Että ei tehdä ainoastaan solmuja ja nuotiota ja suunnisteta, vaan todella laajasti kaikkea. Sanoisin, että se on sellaista elämisen opettelua. 

Se on kasvatustoimintaa, jossa tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua niin, että huomioidaan heidän yksilölliset ominaispiirteensä. 

Päämääränä on kasvattaa persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen. Kuulostaa aika pitkältä litanialta, mutta se on tiivistettynä meidän päämäärä. 

Meillä tosiaan toiminnassa on kasvatustavoitteita, jotka on jaettu neljään kategoriaan:

  1. Suhde itseen
  2. toiseen
  3. ympäristöön
  4. yhteiskuntaan

Siellä on kaikkea lähtien omasta itsetuntemuksesta ryhmässä toimimiseen, ihmissuhteisiin, osaamista ja ongelmanratkaisua. Just sitä luontosuhdetta, mitä yleisesti liitetään vahvasti partioon. Toisten kunnioittamista ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Eli siellä oikeasti harjoitellaan erittäin laajalla skaalalla erilaisia taitoja. Ne on sinne ohjelmaan ihan sisäänlaitettuna nämä kasvatustavoitteet. 

Partio on paljon muutakin kuin vain luonnossa retkeilyä

Eli noi olivat sellaisia yläkäsitteitä, mutta harjoitellaa tosi paljon erilaisa taitoja ihan retki- ja erätaidoista ruoanlaittoon ja siivoukseen, ensiapua, netti- ja mediataitoja, yhteiskuntataitoja. Esim. kun oli kuntavaalit, tehtiin vaikuttamiseen liittyviä aktiviteetteja. Meillä on liikuntaa, vierailuja, nikkaroidaan, rakennellaan. Paljon erilaisia taitoja. Ja kun tullaan vanhemmaksi, niin enemmän sellaista pohdiskelua ja oman maailmankuvan rakentamista. Ja tässä kaikessa on mukana ryhmässä toimiminen ja konkreettinen tekeminen, tekemällä oppiminen. Et ei vaan kuunnella luennointia, vaan oikeasti tehdään yhdessä ja usein luonnossa. 

Niitä aiheita, mitä käsitellään on paljon, mutta siinä pysyy aina mukana se toisten kanssa tekeminen ja käytännönläheisyys.

Joo. Kuulostaa, kuten sanoit aluksi, että opetellaan asioita elämää varten, niin siltä se todellakin on sellaisia taitoja, sosiaaliset suhteet, ongelman ratkaisu, yhdessä tekeminen ja se suhde niin itseen kuin muihin ja luontoon. Ne ovat sellaisia taitoja, joita ei voi myöskään liikaa korostaa. Tosi tärkeitä asioita ihan jokaiselle.

Niinpä. Voin sanoa, että ihan aina oppii jotain uutta. En voi sanoa, että olisi ylärajaa uudelle oppimiselle partiossa. Aina pääsee tekemään jotain uutta. Ja meillä on nousujohteisuus todella tärkeää partiossa. Eli ihan pienempien kanssa ei tietenkään lähdetä tekemään ihan kaikkea heti, vaan pienenä harjoitellaan perusteita ja mitä vanhemmaksi tulee, niin lisätään asioita. Pyritään aina oppimaan jotain uutta ja jatkamaan sitä prosessia, että saa niitä taitoja kehitettyä ja vahvistettua.

Partio joustaa lapsen tai nuoren tarpeiden mukaan

Niin, että aina ikätasoisesti ja sen tasoisesti, minkälaisia asioita osaa ja varmaan myöskin sen perusteella, että kuinka kauan on partiossa ollut ja oppinut näitä asioita.

Joo, meillä tosiaan on paljon kaikkia leirejä ja retkiä. Viikkotoimintaa meillä on kerran viikossa, me kutsutaan sitä kokoukseksi, mutta se on siis se harrastustoiminta, niin siellä harjoitellaan tätä kaikkea. Ja meillä on useampia retkiä oman ryhmän kanssa vuodessa ja voidaan yöpyä luonnossa tai sitten pienissä mökeissä. Ja sitten meillä on oman lippukunnan, eli sellainen meidän paikallisyhdistys, yhteisiä tapahtumia ja retkiä ja partiotaitokisoja. Jotkut sitten valitsee, että käyvät vain viikkotoiminnassa eivätkä ollenkaan retkillä, jos ei vaikka tykkää lähteä. 

Kuten sanoin, niin partio on joustavaa, että ei tarvitse osallistua kaikkeen, jos vaikka vähän jännittää lähteä vaikka retkelle niin on todella ok käydä vain viikkokokouksissa tai sitten jotkut käyvät enemmän vain juuri retkillä tai leireillä. 

Toi on varmasti todella tärkeää, että jos se on vaikka sen kerran viikossa, niin lähtee siitä liikkeelle. Ja sit jos esim. vaikka kotoa poissa oleminen yön yli tuntuu liian jännittävältä, niin kuin se monille on, niin ei tarvitse heti sitoutua sellaisiin asioihin, joihin ei ole valmis. 

Joo, se on tosi joustavaa ja pyritään ottamaan huomioon, niin, että esim. ennen kahden yön retkeä mennään ensin vaikka päiväretkelle, et ei yövytä ollenkaan niin se saattaa jo auttaa.

Autisminkirjon nuorten Sisu-partioryhmässä otetaan huomioon jokaisen tarpeet ja muistetaan ennakointi

Halusisitko kertoa vielä vähän tarkemmin näistä viikkokokouksista, niin mitä voisi esimerkiksi sisältyä viikkokokoukeen vaikkapa tällaisessa Sisu-ryhmässä? 

Meillä on yleensä sellainen runko kokouksissa, joka toistuu viikosta toiseen. Sisu-ryhmässä me aloitetaan yleensä kuulumisilla. Meille on tosi tärkeää, että kaikki pääsevät vähän kertomaan, mitä viikon aikana on tapahtunut ja millaiset fiilikset on siellä kokouksessa ollessa. 

Sitten me yleensä ollaan harjoiteltu jotain taitoja. Meillä viime vuonna oli tosi paljon etänä, että se on vähän muuttanut tätä, mutta on voinut olla vaikkapa sellaista, että tehdään retkikeittimillä ruokaa, tai esim. harjoiteltu ensiapua, esim. haavan paikkausta tai painesiteen tekemistä rastikiertotyyppisesti. Eri rasteilla on siis ollut aina joku vähän erilainen tehtävä. 

Ja sitten erityisesti lasten kanssa me yleensä aina leikitään jotain, mutta myös vanhempien kanssa. Välillä ollaan käyty myös esim. vierailulla. Esim. meillä oli ennen meidän kokouspaikan vieressä vapaapalokunta, niin me käytiin siellä vierailulla Sisu-partion kanssa. 

Välillä ollaan käyty kalastamassa, välillä kävelyllä. Toiminta vaihtuu joka viikko, eli aina on jotain erilaista.

Miten sitten, kun puhutaan esim. lapsista joilla on autismin kirjon piirteitä, joille on todella tärkeää ennakointi ja tietyt rutiinit, niin mite te partiossa otatte sitä huomioon?

No just se, että meillä on se sama runko, joka toistuu viikosta toiseen: Meillä on se kuulumiskierros ja sitten se toiminta ja sitten meillä on kokouksen päättämismenot. Ennen koronaa ollaan tehty sisaruspiiri, ollaan otettu käsistä kiinni ja laulettu lopetuslaulu ja huudettu meidän huuto.

Eli se selkeä rakenne, joka toistuu. Lisäksi mä suunnittelen, tämä vaihtelee vähän ohjaajasta toiseen, mutta mä suunnittelen aina puoli vuotta eteenpäin ja laitetaan ne suunnitelmat jakoon vanhemmille ja ryhmän jäsenille.

Osalle on todella tärkeää tietää, mitä me tehdään nyt, mitä me tehdään seuraavalla kerralla, niin tälleen siihen tarpeeseen on helppo vastata. 

Joskus on ollut sellaisia tilanteita, että nuorella/lapsella on ollut vaikea motivoitua jostain asiasta tai joku suunniteltu juttu ei ole tuntunut mielekkäältä, niin vanhemmat ovat ilmoittaneet, että lapsi/nuori ei tällä kertaa tule ja se on ihan ok. Juuri tämän takia halutaan kertoa suunnitelmista etukäteen, että voi valmistautua tai sitten jos ei huvita joku asia, niin sitten ei tule, se on ihan ok. Niin, että se olisi mahdollisimman helppoa lapsillekin.

Joo, ja se on todella tärkeää vanhemmille, jotka ovat tottuneet ennakoimaan esim. kuukausitasolla tai viikkotasolla ja puhuvat lapsilleen, että “Muistatko, että ensi torstaina partiossa on ensiaputaitoja”. Eli pystyvät puhumaan siitä etukäteen ja näin se on selkää vanhemmille ja lapsille ja tietysti myös teille ohjaajille.

Partio 3

“Partio kuuluu kaikille” ja pyritään aina huomioimaan jokaisen erityistarpeet

Tuossa jakson alussa puhuin vähän siitä, että lapsilla, kenellä on erityisen tuen tarpeita tai harrastustoiminnassa ei ole resursseja tai osaamista, miten tukea lasta. Sä oot jonkun verran tästä jo kertonutkin, mutta miten partiossa otetaan huomioon lasten erilaisuus ja miten heitä tuetaan?

Meillä on lähtökohta, ja käytetäänkin yleensä tällaista slogania, että “Partio kuuluu kaikille”, eli kaikki saa tulla harrastamaan riippumatta niistä yksilön ominaisuuksista tai vaikka erityisen tuen tarpeista. Kaikki saavat tulla mukaan. 

Se on toki ryhmäkohtaista ja lippukuntakohtaista, miten pystytään järjestämään, mutta se on meidän arvojen mukaista, että kaikki pääsisi mukaan. Me annetaan mahdollisuuksia ja kun meidän ohjelmassakin on paljon sitä, että opetellaan tulemaan toimeen ja harjoitellaan yhteistyötaitoja ja ryhmässä toimimista, niin sekin myös tukee sitä.

Toki meillä otetaan suunnittelussa huomioon, esim. ne rutiinit. Meillä aina ryhmissä tehdään säännöt, joissa kirjataan, mitä meidän kokouksissa saa tehdä ja millainen käytös ei ole kivaa, esim. vaikka puhua toisen päälle. Eli ihan samantapaisia, mitä esim. koululuokassa voisi olla. Jotta kaikille olisi selkeää, millaisia rajoja pitäisi osata noudattaa.

Toki puhun nyt omasta kokemuksistani omassa lippukunnassani, mutta yleensä partiolaisissa on paljon sellaista ennakkoluulotonta asennetta ja yleisesti ihmiset, jotka hakeutuvat näihin tehtäviin, ovat tietynlaisia. Mä oon huomannut, että partio kerää aika sellaista avointa porukkaa, ainakin mun omassa lippukunnassa. Meillä on tosiaan tämä Sisu-partio, jossa on lähinnä autismin kirjolla olevia nuoria, mutta myös näissä ihan perusryhmissä on lapsia, jotka tarvitsee erityistä tukea. Esim. lapsia, joilla on adhd on paljonkin ihan perusryhmissä.

Meillä on usein nuoria ohjaajia, mutta heillä on aina se aikuisen tuki siellä taustalla. Pyritään huolehtimaan, että aina on se aikuinen, johon voi tukeutua ja joka voi tulla mukaan kokouksiinkin. Ihan pienimmillä lapsilla on aikuiset ohjaajat ja sitten voi olla nuoria esim. apu-ohjaajina. Sitten 12-15 on sellaisia, joilla on nuoret johtajat, mutta meidän lippukunnassa on ainakin huolehdittu siitä, että siellä on aina se aikuisten taustatuki.

Sisu-partiossa nuoret auttaa, tukee ja ymmärtää toisiaan

Tarjotaan myös koulutusta, joissa käydään esim. sitä, miten toimitaan vaikka erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa ja saattaa olla sellaisia iltajuttuja, esim. itse osallistuin viime vuonna parin tunnin settiin, jossa käytiin näitä asioita läpi. Mut tottakai, vapaaehtoinen harrastus, et ei voi siihen pakottaa. Mut jos kiinnostusta löytyy, niin siihen löytyy myös koulutuksia. Ja ainakin meidän lippukunnassa maksetaan näitä koulutuksia, eli ei tarvitse itse niistä maksaa.

Ja toki sitten meillä on paljon partiossa myös vertaisjohtajuutta. Esim jo nuoria opetetaan ottamaan vastuuta siitä omasta toiminnasta, mutta myös sen ryhmän toiminnasta. Välillä esim. jos jollakin on oppimisvaikeuksia tai vaikka esim. motorisia vaikeuksia, niin oon huomannut, että lapset siellä opastavat ja auttavat toisiaan. On hauska huomata, että lapsetkin auttavat toisiaan tosi paljon. 

Erityisesti siinä Sisu-partiossa nuoret auttaa ja tukee toisiaan tosi paljon. Että siellä erityisesti on sellainen ilmapiiri, jossa hirveesti ymmärretään toisia etenkin jos ei pysty tekemään jotain asiaa ja on todella mukava ilmapiiri. 

Ja sitten yksi sellainen asia, mikä tukee, että kuin meillä ei ole sellaisia asioita x, joita tarvitsee osata ikäänkuin päästäkseen seuraavalle tasolle, vaan kaikki on samalla tasolla ja kaikilla on erilaisia taitoja. Meillä pääsee etenemään, eikä ole mitään kriteerejä, millä putoaisi esim. ryhmästä pois. Kaikki ovat siis samalla tasolla, vaikka taidot olisivat erilaisia. 

Vanhemmista on iso apu harrastusten vetäjille; kommunikointi ja avoimuus tukevat harrastustoimintaa

No mitä sitten toivoisitte esim. vanhemmilta, miten vanhemmat voisivat tukea vetäjää tai ohjaajaa? Millaista toivoisitte, että yhteistyö vanhempien kanssa olisi?

Mun mielestä tärkeintä on sellainen kommunikointi ja avoimuus. Muistan, esim. nuorena, kun olen aloittanut ja sitten joku tilanne on vähän kärjistynyt ja en ole tiennyt, että siellä on joku diagnoosi taustalla, eikä ole oikein tajunnut, että siellä on ollut joku syy sille käytökselle ja tilanne on kärjistynyt johonkin vaikeaan tilanteeseen. 

Silloin olisi ollut helpompaa reagoida ja ymmärtää sitä käytöstä, kun olisi tiennyt, että siellä on se diagnoosi. Jotkut voi pelätä sellaista leimautumista tai että on jollain tavalla taakkana, kun tulee kertomaan oman lapsen haasteista tai tuen tarpeesta, mutta itse olen sitä mieltä, että se on aina ainoastaan hyödyksi jos me johtajat saadaa tietää, millaisia tuen tarpeita on ja se on myös sille lapselle tietenkin hyödyksi. 

Jos me itse tiedetään niistä, niin me pystytään mukauttamaan myös meidän toimintaa paljon paremmin sen mukaan ja tukea siinä. Esim. jos vanhemmat vaikka tietää, millaiset tilanteet on vaikeita lapselle, niin vähän kertoo siitä, tai jos on vaikka jotain vinkkejä, että miten kannattaisi toimia. 

Se on tosi iso apu, koska ei me olla mitään ammattilaisia ja kaikki pyörii vapaa-ehtoisuuden pohjalla ja meitä o erilaisia ihmisiä erilaisilla taustoilla vetämässä ryhmiä. Mutta voisin sanoa, että ihan varmasti kaikki arvostaa sitä, että avoimesti kerrotaan. Ei me niitä haasteita lähdetä kertomaan kaikille, vaan se tieto pysyy meillä johtajilla, mutta se tekee sen, että meidän on helpompaa toimia, kun me tiedetään.

Joo, ja sitten varmaan sellaiset lyhyetkin kommentit esim. siinä, kun tuodaan lasta harrastukseen, et “tänään on ollut vähän hankala päivä, et saattaa olla vähän kiukkuinen”, tms. auttaa siinä, että pystyy huomioimaan sen.

Joo, auttaa kyllä. Just sellainen kommunikointi. Ja kuten olen sanonut, et partio on tosi joustava harrastus. Et meillä on niitä suoritusmerkkejä, mitkä vaatii, et tekee x asiat, mutta esim. just Sisu-partiossa me sovelletaan niitä aika rankalla kädellä. Että partio on todella joustava harrastus ja sitä on helppo mukauttaa ryhmän mukaan ja sitä pystyy ja saa soveltaa.

“Meille partioon saa tulla just sellaisena kuin on”

Kuulostaa hyvältä. No, onko sulla vielä jotain muuta, mitä haluaisit sanoa erityisesti nyt vanhemmille, koska tätä podcastia kuuntelee erityisesti vanhemmat. Ja toisaalta tätä saattaa kuunnella myöskin esim. kasvatusalojen ammattilaiset tai sitten vaikkapa harrastustoiminnan vetäjät, niin onko sulla jotain, mitä haluaisit vielä sanoa?

Mitäs mä vielä sanoisin. No, ainakin nyt niinkuin partiolaisena, niin meille ainakin saa tulla just sellaisena kuin on eikä tarvitse pelätä sitä, että onko jotenkin taakkana jos vaikka on erityistarpeita. Ja meille saa lähteä myös aikuiset mukaan. Tarjotaan paljon hyvää toimintaa myös aikuisille ja voi lähteä mukaan vaikka lapsen kanssa, jos tuntuu siltä.

Joo, toi oli tärkeä pointti, että se voi joskus olla lapselle helpompaa, jos se oma vanhempi on mukana. Että tosiaan partio tarjoaa myös tällaista koko perheen toimintaa.

Joo meillä on siis nykyään nuoremmille lapsille sellaista perhepartiota, jossa koko perhe voi olla yhdessä lapsen kanssa. Se on tarkoitettu alle kouluikäisille. Mut aika usein käy myös niin, että lapsi aloittaa partion, niin vanhempi saattaa alkaa ryhmänjohtajaksi siinä samassa ryhmässä. Ja kun lapselle alkaa tulla ikää, niin saattaa vanhempi siitä niinkun…

Niin, siirtyy takavasemmalle 🙂

Niin, erityisesti sit kun lapsi tulee teini-ikään, niin se voi monelle nuorelle olla hankalaa jos se oma vanhempi on siellä. Mutta siis partiossa voi tehdä myös paljon muuta kuin ryhtyä ryhmänjohtajaksi ja pääsee itsekin oppimaan. Moni aikuinen sanookin, että on niin hienoa ja ihanaa, kun pääsee oppimaan nuorilta monenlaisia taitoja, kun yleensä se on vähän päinvastainen asetelma. 

Kyllä, no miten nyt sitten, jos jollain kiinnostus heräsi. Tää oli nyt siis yhteistyössä Pääkaupunkiseudun partiolaisten kanssa, niin kerrotko vielä, miten jos haluaisi vaikka päästä kokeilemaan, niin miten se tapahtuu.

No meillä on nettisivut. Toki jos tietää jonkun tarkan lippukunnan alueelta, niin lippukunnilta löytyy myös omia nettisivuja. Mut jos ei tiedä, niin esim. just Pääkaupunkiseudun partiolaisten nettisivuilta löytyy myös esim. lippukuntahaku ja sieltä voi myös suodattaa sitä hakua, et jos hakee esim. juurikin näitä erityisryhmiä, kuten Sisu-partiota. Toki katsoin vähän aikaa sitä karttaa, eikä sieltä löytynyt just mun omaa lippukuntaa, et en tiedä miksi. Mutta yhteystietoja löytyy varmasti ja sieltä voi kysellä ja varmasti osataan ohjata oikeaan suuntaan ja kertoa, millaisia ryhmiä on tarjolla.

Tärkeintä on, että löytyy se oma paikka, jossa on hyvä olla

Niin just, et kuten Annakin kertoi, niin avoimesti ottaa yhteyttä ja kertoo, että meillä on tällainen tilanne, että etsitään lapselle harrastusta ja hänellä on tällaisia haasteita, et löytyiskö meidän lapselle toimintaa ja voidaanko tulla kokeilemaan.

Joo, mä sanoisin, et se on helpointa just siinä heti kertoa niistä haasteista siinä vaiheessa kun sitä ryhmää valitaan, niin osataan ehkä paremmin ottaa huomioon. Toki jos aloittaa ja sitten huomataan, että se oma ryhmä ei ehkä olekaan se paras vaihtoehto, niin ei tietenkään potkita ulos, vaan usein aletaan sitten selvittää, että löytyiskö joku parempi vaihtoehto. Esim. jos lapsen tai nuoren motivaatio on hukassa tai siinä omassa ryhmässä ei pystytä tarjoamaan sitä tukea, niin pyritään selvittelemään muita vaihtoehtoja ja löytää se oma paikka.

Kuulostaa hyvältä, koska sehän on tärkeää tässä elämässäkin, että löytyy se oma paikka, se missä on hyvä olla. 

Hyvä, mutta tähän on hyvä lopettaa. Mä pistän tähän tän jakson muistiinpanoihin teidän nettisivut ja oon myöskin huomannut mun somekanavissa, että on alkanut näkyä paljon Pääkaupunkiseudun partiolaisten mainoksia, että teillä on hyvä somekampanja meneillään. Ne oli hauskoja videoita, niin kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä. 

Kiitos paljon!

Kiitos!

Täältä pääset tutustumaan lisää Pääkaupunkiseudun partiolaisten toimintaan sekä ilmoittautumaan mukaan. VINKKI: Pääsette kokeilemaan harrastusta maksutta!

👉 https://www.paakaupunkiseudunpartiolaiset.fi/

Jos kiinnostuit tai tiedät lapsen tai nuoren, joka ei vielä ole löytänyt itselleen sopivaa harrastusta, vinkkaa partiosta hänelle tai jaa blogikirjoitus omassa somessasi 🙂

Tykkää ja jaa somessa