Voit kuunnella artikkelin kokonaisuudessaan myös Positiivinen vanhemmuus -podcastissa
Itsesäätely ja tunnetaidot tukevat toisiaan
Tunnetaidot ja itsesäätely ovat sellaisia asioita, joista minulta todella paljon kysytään.
Tunnetaidot, kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoittavat taitoja tunnistaa, ymmärtää, hyväksyä, näyttää ja säädellä erilaisia tunteita sekä niiden aiheuttamia reaktioita.
Meillä kaikilla on samanlaisia tunteita, mutta ne saattavat näyttäytyä ulospäin hyvin erilaisina reaktioina riippuen tietysti henkilön persoonallisuudesta, mutta myös siitä, millaiset tämän henkilön tunne- ja itsesäätelytaidot ovat, millainen on henkilön luontainen tapa reagoida erilaisiin tunteisiin ja miten hän on elämänsä aikana oppinut reagoimaan näihin tunteisiin.
Itsesäätely on osa tunnetaitoja ja se on samalla myös luonteenvahvuus, joista olen aiemmin kirjoittanut paljonkin. Eli jos luonteenvahvuudet eivät ole sinulle tuttu juttu, käy ihmeessä myös lukemassa aikaisempia blogikirjoituksia, niin pääset paremmin kärryille.
Lue myös:
Näin tunnistat omat ja perheesi vahvuudet – ja opit hyödyntämään niitä jokapäiväisessä arjessa
Mitä luonteenvahvuudet ovat ja mistä tunnistat omasi?
Miksi tunnetaitoja täytyy osata?
Kun lapsella ei ole sanoja tunteilleen tai keinoja näyttää niitä sopivalla tavalla, hän osoittaa ne niiden keinojen kautta, joita hän osaa. esim. itkemällä, kiukuttelemalla, huutamalla tai jopa lyömällä. Tämä on helppo ymmärtää esim. taaperoiden kanssa, joilla ei vielä ole juurikaan sanavarastoa ja heidän aivotkin ovat vielä niin kypsymättömiä.
Mutta kun näin tapahtuu isomman lapsen kanssa, 7-vuotiaan, 10-vuotiaan, 14-vuotiaan tai jopa aikuisen kanssa, ymmärrys katoaa. Oletamme, että lapsen kasvaessa hän oppii muiden taitojen ohella myös tunnetaitoja ja itsesäätelyä, mutta aina ei välttämättä ole niin.
Sen takia tunnetaitojen ja itsesäätelytaitojen oppimista ei kannata jättää sattuman varaan vaan niitä kannattaa opettaa ja opetella ihan joka päivä.
Kun lapsi oppii tunnistamaan omia tunteitaan ja oppii sanoja tunteilleen, hänen on helpompi ilmaista itseään ja tulee näin paremmin ymmärretyksi. Kun lapsen kanssa keskustellaan tunteista, hän ymmärtää, että ne kuuluvat asiaan, että niitä ei tarvitse hävetä ja että on ok näyttää tunteensa. Kun lapsella on jo valmiiksi vahvat tunnetaidot ja tunnetietämys, on myös hankalista tunteista irtipäästäminen helpompaa
Aikuisen tehtävä on auttaa lasta sanoittamaan tunteitaan
Tunnetaidot lähtevät oikeastaan siitä, että osaa tunnistaa ja eritellä erilaisia tunteita itsessään. Tunteille täytyy olla sanoja, jotta niiden eritteleminen on mahdollista. Sen takia puhutaankin usein siitä, että tunteita pitää sanoittaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että aikuinen auttaa lasta tunnistamaan erilaisia tunteita ja antaa niille sanoja. Tämä on mahdollista vain, jos aikuinen kohtaa lapsen aidosti ja yrittää yhdessä lapsen kanssa löytää sen oikean tunteen, eikä “liimata päälle” jotakin tunnetta, jonka aikuinen kuvittelee lapsella olevan.
Kun oikeasti menemme lapsen tasolle ja kohtaamme hänet avoimesti, huomaamme aika usein, että tulkintamme saattavat mennä pieleen ja lapsen tunne onkin jotain aivan muuta. Jos me vain sanoitamme lastemme tunteita omista tulkinnoistamme käsin, lapsen tarve ja sen lapsen tunteen tarve ei tule nähdyksi ja kohdatuksi.
Myös meidän aikuisten täytyy harjoitella tunnetaitoja
Tunteita ei ole ihan helppo hahmottaa ja siksi niiden kanssa täytyykin tehdä jatkuvasti töitä, myös meidän aikuisten omien tunteidemme kanssa. Tunnetaitojen harjoittelu yhdessä lapsen kanssa onkin todella hyvä tilaisuus oppia paljon niin itsestä kuin myös omasta lapsesta ja myöskin olla yhteydessä lapseen todella rehellisesti ja aidosti.
Jos omat tunnetaitomme ovat hyvin heikot, on lapsenkin vaikea oppia oikeanlaisia keinoja esimerkiksi tunteiden säätelyyn. Siksi tunnetaitotyöskentely on myös meille aikuisille niin tärkeää. Me näytämme esimerkkiä lapsillemme ja omat tunteemme ja tunnereaktiomme peilautuvat lapsesta todella herkästi.
Emmehän me voi esim. huutamalla komentaa, että nyt pitää rauhoittua. Se antaa lapselle aika ristiriitaisen ohjeen. Sen sijaan, jos näytämme lapselle, että me itse rauhoitamme itsemme ja autamme lasta rauhoittumaan ja löytämään sopivia rauhoittumisen keinoja, lopputulos on todennäköisesti parempi.
Kun tunnistamme omat vahvuutemme ja kompastuskivemme, osaamme toimia arjessa tietoisemmin emmekä ajaudu niin helposti itsellemme vaikeisiin tilanteisiin vaan osaamme ennakoida ja valmistautua paremmin. Tämä koskee tietysti myös lapsia.
Miten lapselle voi opettaa tunnetaitoja?
Lapsen kanssa on hyvä opetella puhumaan tunteista jo silloin kun lapsi on pieni, jotta hän pystyy rakentamaan omaa tunne-elämäänsä vahvalle pohjalle.
Tunteiden ja tunnesanojen opettamisen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä, arjesta poikkeavaa, vaan sen voi liittää ihan jokapäiväisiin toimiin. Esim. kun luetaan lapselle ääneen, voi keskustella ja kysellä satuhahmojen tunteista: “Miltä luulet, että oravasta nyt tuntuu?”, “miksi karhua kiukuttaa noin kovasti?”, “millainen ilme pojalla on tässä kuvassa?”, jne. Voi keskustella musiikista: “millainen olo tästä musiikista tulee?” “ millaisia tunteita kuulet musiikissa?”, jne.
Lapsen kanssa voi myös keskustella esim. missä kohtaa kehoa erilaiset tunteet tuntuvat tai onko tunteilla värejä tai muotoja.
Myös tietoisuustaidot ovat todella hyvä keino opettaa lapselle niin tunne- kuin myöskin itsesäätelytaitoja. Kerron tietoisuustaidoista vähän tarkemmin seuraavassa jaksossa.
Millaisissa tilanteissa tunteiden säätely on vaikeaa?
Tämä ei ole aivan yksinkertainen kysymys, koska se on niin yksilöllistä. Tässä(kin) tärkeää on ymmärtää se, että eri ihmiset kokevat asiat eri tavoin ja mikä on toiselle ihan pikkujuttu, voi toiselle olla todella suuri tunnekokemus.
Lähtökohta on kuitenkin se, että ns. perustarpeet on huomioitu; riittävästi unta, liikuntaa, ruokaa, läheisyyttä, rauhaa, jne.
Tämän jälkeen lapsen ja hänen tarpeidensa yksilöllinen huomioiminen ja kohtaaminen nousee keskiöön. Kun tunnet lapsesi ja hänen tarpeensa, ymmärrät millaiset tilanteet tai asiat laukaisevat vaikeita tunteita.
Silloin osaat myös tarkkailla niitä merkkejä, joita lapsesi antaa siitä, että hän on väsähtämässä ja että hän tarvitsee apuasi.
Kun ymmärrät lapsesi tarpeet, osaat ennakoida ja sinulla on keinoja auttaa lastasi säätelemään tunteitaan tai kuormitustaan jo ennen kuin tilanne ns. riistäytyy käsistä.
Kuulostaa näin todella yksinkertaiselta, mutta me kaikki tiedämme, että myös tämä vaatii paljon harjoittelua, mutta ennen kaikkea sitä lapsen aitoa kohtaamista.
Itsesäätely luonteenvahvuutena
Itsesäätely on varsin moniulotteinen luonteenvahvuus. Se liittyy vahvasti erilaisten mielihalujen, tunteiden ja toiminnan säätelyyn.
Niillä ihmisillä, joilla on hyvät itsesäätelytaidot on yleensä hyvä luottamus siihen, että he saavuttavat tavoitteensa. Itsesäätely auttaakin ylläpitämään järjestystä ja tasapainoa elämässä. Heitä myös ihaillaan kyvystä hallita reaktioitaan pettymyksiin ja epävarmuuteen.
Tutkimustulokset osoittavat, että korkean itsehillinnän omaavat ihmiset ilmoittavat vähemmän ahdistuksen ja masennuksen oireista, pystyvät paremmin hallitsemaan vihaa ja tulevat yleensä paremmin toimeen muiden ihmisten kanssa.
Se myös usein liittyy parempaan henkilökohtaiseen sopeutumiseen, kuten fyysisten ja psykologisten ongelmien vähenemiseen sekä parempaan itsensä hyväksymiseen ja itsetuntoon ihmissuhteissa.
Itsesäätely on kuitenkin sellainen resurssi, joka voi ehtyä. Sanotaan, että itsesäätely toimii kuin lihas, joka voi heikentyä liiallisen rasituksen myötä tai puolestaan vahvistua säännöllisen harjoittelun avulla. Esimerkiksi väsymys tai nälkä voi vaikuttaa suuresti itsesäätelyyn arjessa, mutta se yleensä palautuu melko nopeasti, kun nämä tarpeet on tyydytetty. Pitkäaikainen uupumus, univaje, taistelu lapsen tuen saamiseksi, läheisen tai oma sairastuminen, tms. voi heikentää omaa itsesäätelyä pitkäksi aikaa.
Tämän vuoksi itsesäätely onkin voimavahvuus, jota jokaisen tulisi harjoittaa ja näin ylläpitää ihan joka päivä. Mutta on tärkeää tiedostaa, että elämässä on tilanteita, jolloin itsemyötätunto ja hyväksyminen on ehkä se paras keino tukea omaa itsesäätelyä.
Pohdittavaksi. Jos vastaat kyllä useampaan seuraavista kysymyksistä, itsesäätely on yksi omista luonteenvahvuuksistasi.
- Onko sinun helppo pysyä päätöksissäsi?
- Tykkäätkö asettaa itsellesi tavoitteita?
- Onko sinun vaivatonta pysyä rauhallisena suuttumuksesta huolimatta?
- Pystytkö säilyttämään kotonasi herkkuja ilman, että sinun täytyy koko ajan käydä napostelemassa niitä?
- Onko sinulla tapana säästää rahaa?
- Pysytkö suunnitelmissasi ja sopimuksissa, joita olet tehnyt itsesi kanssa?
- Onko työskentelysi useimmiten kurinalaista?
- Osaatko säädellä voimiasi ja levätä tarpeen vaatiessa?
Miten voit hyödyntää itsesäätelyä lastenkasvatuksessa?
- Tue lapsesi tunteiden säätelyä auttamalla hänet yli vaikeista tilanteista
- Jos lapsellasi on vaikeuksia säädellä tunteitaan, näytä hänelle esimerkkiä pysymällä itse rauhallisena
- Aseta sopivia tavoitteita lapsesi tukemiseksi ja toimi niiden saavuttamiseksi vaikeuksista huolimatta
- Kehu jokaisesta onnistumisesta ja kasvata lapsen vastuuta pikkuhiljaa.
- Muista, että itsesäätely on kuin lihas, joka tarvitsee myös ravintoa. Järjestä päivän rutiinit niin, että päiviin mahtuu myös rauhallista oleilua ja “akkujen lataamista”.
- Pidä huolta omasta jaksamisestasi, vaikka se tuntuisi vaikealta. Yritä löytää omaa aikaa ja pyydä apua.
- Muista, että aina ei tarvitse jaksaa. Ota itsemyötätunto itsesäätelyn kaveriksi ja löydä tasapaino niiden väliltä.
Lue myös: Tue lapsesi vahvuuksia sekä tunnetaitoja ja jaksa itse paremmin
Lue lisää itsesäätelystä: Via Institute of Character, Self-regulation
