Kehuminen on aihe, joka herättää yllättävänkin paljon tunteita. Kehujen antaminen saattaa tuntua hankalalta, teennäiseltä, jännittävältäkin. Kehujen vastaanottaminen taas saattaa herättää nolostumista ja vaivaantumista. MIKSI IHMEESSÄ??
Kehunhan pitäisi olla mukava asia niin kehujalle kuin kehuttavallekin. Kehujen tarkoitus on, ennen kaikkea, tuoda hyvää mieltä niin kehuttavalle kuin kehujallekin.
Koska itse fanitan kehuja, haluan nyt kumota 8 myyttiä lapsen kehumisesta, joihin ei kannata enää uskoa
1. Kehuminen ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin
Tämä on totta. Kehuminen ei perinteisesti ole kuulunut suomalaiseen kulttuuriin. Vaatimattomuus on iskostettu suomalaisten mieliin arvostettuna hyveenä ja pannassa on ollut lähes kaikenlainen kehuminen. Vaikka tämä on perinne, huonot perinteet on tehty rikottaviksi. Vaatimattomuus ja nöyryys ovat tärkeitä vahvuuksia, mutta ne kääntyvät itseämme vastaan jos niitä käytetään liikaa. Voimme edelleen olla vaatimattomia, vaikka opettelisimme kehumaan ja ottamaan vastaan kehuja.
2. Kehuminen on teennäistä
Kehuminen ei ole teennäistä, jos sen tekee aidosti, oikeista asioista. Jos kehut vain kehumisen vuoksi, teennäisyys paistaa helposti läpi, mutta jos tarkkailet lapsen toimintaa, löydät varmasti aitoja kehumisen aiheita yritteliäisyydestä, ahkeruudesta, käyttäytymisestä tai muusta toiminnasta. Lapsen luonteenvahvuuksien käyttämisestä kehuminen on äärettömän tärkeää. Tutkimukset osoittavat, että ne ihmiset, jotka tuntevat omat luonteenvahvuutensa ja toimivat niiden mukaan, ovat onnellisempia, terveempiä, luottavaisempia, vähemmän stressaantuneita ja heillä on paremmat ihmissuhteet.
3. Lapsia ei kuulu kehua niistä asioista, joiden pitäisi sujua kehumattakin
Monet ajattelevat, että lapsen pitää tietyn ikäisenä osata tiettyjä asioita ja niiden asioiden osaamisesta ei kuulu kehua. Lapset eivät kuitenkaan ole koneita, jotka on ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla, vaan he oppivat uusia asioita eri tahdissa. Toiset tarvitsevat enemmän harjoitusta yksissä ja toiset toisissa asioissa. Kun lapsi harjoittelee, kehut lisäävät hänen itseluottamustaan ja kannustavaat yrittämään kovemmin. Mitä luulet, kumpi lapsista oppii nopeammin uuden taidon, se, jota torutaan asian osaamattomuudesta vai se, jota kehutaan harjoittelusta?
4. Kehuminen on vaikeaa
Tämä ei sinänsä ole myytti, koska on totta, että kehuminen on vaikeaa, jos et ole sitä ennen paljoa tehnyt. Mikä tahansa asia on vaikeaa, jos et ole päässyt sitä tarpeeksi harjoittelemaan. Kun siis otat tavoitteeksi kehua jotakin – omaa lasta, puolisoa, ystävää, kaupan myyjää, asiakaspalvelijaa, työkaveria – vaikka joka päivä, huomaat pian, että kehityt siinä ja kehuminen tuntuu päivä päivältä helpommalta.
5. Kehuminen nolostuttaa lasta
Kyllä, kehuminen ja kehujen vastaanottaminen saattaa herättää nolostumisen tunteita. Lapsesta saattaa tuntua oudolta ottaa vastaan kehuja, jos vanhempi ei ole ennen juuri kehunut. Jos lapsi on tottunut kieltoihin ja nuhteisiin, kehujen kuuleminen voi tuntua todella häkellyttävältä ja voi nostaa esiin jopa aggressiivista käyttäytymistä. Kehujen vastaanottaminen on kuitenkin myöskin harjoiteltavissa oleva taito. Jos tiedät, että oman lapsesi on hankalaa ottaa vastaan kehuja tai hänellä on haasteita tunnesäätelyssä, kannattaa aloittaa pienin askelin. Kehua pienistä jutuista, ikäänkuin ohimennen, taputtaa olkapäälle, näyttää peukkua, jne. Pikkuhiljaa voit kasvattaa kehuarsenaaliasi ja huomaat, miten lapsen käyttäytyminen ja kehujen vastaanottokyky paranee.
6. “Omakehu haisee” tai “kel onni on, se onnen kätkeköön”
Hyvin tyypillisiä suomalaisia sanontoja. Edelleen suomalaisten korkealle rankattu vaatimattomuus nostaa päätään. On kuitenkin eri asia pönkittää omaa itsetuntoaan kehuskelemalla kuin olla iloinen omista onnistumisistaan ilman häpeää ja sanoa se ääneen. Meillä kaikilla on varmasti asioita, joista olemme ylpeitä, olemme ponnistelleet paljon monien asioiden saavuttamiseksi, olemme harjoitelleet ahkerasti uusia taitoja. On tärkeää saada sanoa ääneen, että “tämä meni hyvin, onnistuin”. Myös lapsen kuuluu oppia tunnistamaan omat onnistumisensa, tuntemaan omat vahvuutensa ja olemaan iloinen saavutuksistaan. Tämä auttaa häntä tulevaisuudessa ponnistelemaan haluamiensa asioiden eteen.
7. Lapsi ylpistyy
Tämä on turha pelko. Kun kehutaan aidosti, oikeista asioista ja tarkoitetaan sitä, kasvatamme lapselle tervettä, hyvää itsetuntoa. On totta, että on lapsia ja aikuisia, jotka pönkittävät omaa itsetuntoaan leuhkimalla ja nostamalla itseään kohtuuttomasti jalustalle. Tämä ei kuitenkaan kerro siitä, että heitä olisi kehuttu liikaa. Useimmiten tällaisen käytöksen takaa löytyy nimenomaan heikko itsetunto ja kehuskelun tehtävänä on yrittää nostaa sitä. Kun lapsi saa onnistumisen kokemuksia ja häntä kehutaan, hänen itsetuntonsa paranee, ei hänen tarvitse enää tuoda itseään esille ylenpalttisesti.
8. Lapsi laiskistuu, eikä tee enää mitään ilman kehuja
Tämä on ihan puppua! Kehuminen, päinvastoin, lisää sinnikkyyttä ja tukee onnistumista. Kun lapsi oppii jonkun asian niin hyvin, ettei enää tarvitse kehuja sen loppuunsaattamiseksi, asiasta tulee rutiinia. Silloin lapsen ei enää tarvitse ponnistella ja kehuja voi vähentää. Kiitos on kuitenkin myös kehu ja siitä kannattaa pitää kiinni: “kiitos, kun autoit siskoasi keräämään tavarat paikoilleen, “kiitos, kun tyhjensit tiskikoneen”, “kiitos, että lopetit pelaamisen ensimmäisestä pyynnöstä”, “kiitos kun autoit isää tyhjentämään kaupakassit”, jne. Kun lasta kehutaan, hän oppii myös hyödyntämään aiempia oppimiskokemuksiaan harjoitellessaan uusia taitoja, jolloin uudet onnistumisen kokemukset lisääntyvät ja lapsi jaksaa sinnikkäästi harjoitella myös uusia taitoja.
Mistä sinä olet kehunut viimeksi omaa lastasi?
Lisää aiheesta voit lukea seuraavista artikkeleista:
Asenne avuksi – näin kehität aivojasi
Koulut alkavat – Mitä voit tehdä lisätäksesi lapsesi hyvinvointia?
