Olen jo aiemmissa artikkeleissani puhunut siitä, miten hyväksymme muilta ihmisiltä usein paljon enemmän virheitä, kuin itseltämme. Sekä valmennus- että opetustyössäni yksi tärkeimpiä aiheita on juurikin se, mitä vaadimme itseltämme, miten kohtelemme itseämme, miten puhumme itsellemme ja mitä hyväksymme itseltämme.
Kun hyvä ystävä tekee virheen, meidän on helppo lohduttaa häntä ja sanoa, että “sellaista sattuu, ei haittaa”. Mutta kun itse teemme virheitä, piiskaamme itseämme, haukumme itseämme ja toteamme olevamme epäonnistuneita ja huonoja. Puhuisitko ikinä näin ystävällesi, jota jo valmiiksi harmittaa oma epäonnistuminen? Todennäköisesti et. Miksi sitten kohtelet itseäsi niin?
Jokainen meistä tekee virheitä. Ehkä olet joskus unohtanut tärkeän tapaamisen, puhunut rumasti puolisollesi, polttanut ruoat pohjaan, menettänyt malttisi lastesi kanssa… Ei se mitään, niin me kaikki. Eikä se ole niin vakavaa. Jos et vaadi supervoimia ystävältäsi, miksi vaatisit niitä itseltäsi.
Haluan haastaa sinut kuitenkin miettimään tarkemmin käsitteitä epäonnistuminen, moka, virhe. Kaikki nämä sanat ovat hyvin negatiivisesti latautuneita. Kasvun asennetta käsittelevässä artikkelissani pyysin sinua kääntämään negatiivissävytteiset lauseet positiivisiksi. Nyt pyydän sinua kyseenalaistamaan omat käsityksesi epäonnistumisesta tekemällä seuraavan tehtävän.
Tee tehtävä niin, että luet aina vain yhden kohdan kerrallaan ja teet ohjeessa annetun tehtävän. Tämän jälkeen siirry eteenpäin kohta kohdalta. Älä kurki!
Tarvitset A4-kokoisen paperin ja tussin. Myös kuulakärkikynä käy.
Mieti nyt jotakin tilannetta parin viikon sisällä, kun olet kokenut mokanneesi tai epäonnistuneesi jossakin asiassa. Ota paperi ja kirjoita epäonnistumisesi keskelle paperia.
Rypistä paperi tiukaksi mytyksi ja tunnustele oikein tarkkaan, miltä tämä epäonnistuminen tuntuu. Minkälaisia tuntemuksia tunnet kehossasi? Missä kohtaa kehoa? Mitä tunteita tämä asia herättää sinussa? Millaisia ajatuksia tämä synnyttää? Voit sulkea silmäsi hetkeksi, jos se auttaa sinua pääsemään paremmin kiinni omiin tuntemuksiisi ja ajatuksiisi.
Heitä nyt paperimytty seinään tai lattiaan sillä intensiteetillä, mikä on tunnetilasi asian suhteen.
Hengähdä muutaman kerran syvään, anna kehosi ja hengityksesi rauhoittua ja nosta paperi lattialta.
Avaa paperi, huomaa paperiin syntyneet rypyt. Ota nyt käteesi tussi ja ala vahvistamaan tussilla näitä valmiita ryppyjä ja taitoskohtia. Jatka tätä muutaman minuutin ajan.
Huomaa, että paperiisi on alkanut syntyä viivoja, jotka verkottuvat toisiinsa ja muodostavat erilaisia kuvioita ja reittejä. Nämä syntyneet reitit kuvastavat sitä, mitä jokainen moka ja jokainen epäonnistuminen tekee aivoillemme. Jokainen uusi kokemus muokkaa ja kasvattaa uusia yhteyksiä ja reittejä neuronien välillä aivoissamme. Jokainen moka, jokainen virhe opettaa meitä jopa vielä enemmän kuin onnistumiset. Epäonnistumiset saavat meidät haastamaan itseämme, muuttamaan toimintatapojamme ja ennen kaikkea ajattelemaan. Oppimisen ydin on ajattelussa. Ei itsekriittisessä, paikallaan junnaavassa, syyllistävässä ajattelussa, vaan ratkaisukeskeisessä ja eteenpäin vievässä ajattelussa.
Pohdi vielä lopuksi seuraavia kysymyksiä epäonnistumiseesi liittyen ja kirjoita vastaukset paperille. Ole mahdollisimman tarkka ja rehellinen.
- Mikä meni pieleen?
- Miltä se tuntui?
- Mitä muut ajattelevat sinusta nyt?
- Mitä ajattelet itse itsestäsi?
- Mitä olisit voinut tehdä toisin?
- Voitko vielä tehdä jotakin korjataksesi tilanteen?
- Voitko pyytää apua joltakin?
- Mitä olet oppinut tästä tilanteesta?
- Mitä teet seuraavalla kerralla toisin?
- Miten voit jatkaa eteenpäin nyt?
- Miltä sinusta tuntuu nyt?
Mitä siis ovat epäonnistumiset? Onko niitä edes olemassa? Vai ovatko ne vain muutoksia, oppimiskokemuksia, vaihtoehtoja… Olisiko mahdollista jopa nähdä tilanteessa uudet mahdollisuudet epäonnistumisen sijaan ja ajatella, kuten Saku Tuominen: “Olipa hyvä, että tässä kävi näin”. (Villanen, Huhtala)
-Sannis
Lähde: Villanen & Huhtala, Impossible -kehittäjän asenne, Prorigin Oy / Mandare Oy, 2017
