arvosteletko vai arvostatko itseäsi?
Olin pari viikkoa sitten kahvilla valmentajakollegoideni kanssa ja päädyimme keskustelemaan siitä, miten pelottavaa on tuoda julkisesti esille omia ajatuksiaan vaikka bloggaamisen tai videoiden muodossa. Tämän asian ääneen sanominen antoi minulle rohkeutta kuvata videon. Minua jännitti ihan hirvittävästi, mutta samalla olin äärimmäisen tyytyväinen, että olin uskaltanut kohdata pelkoni.
Se, että kirjoitan tai teen videoita minulle tärkeistä asioista omalla nimelläni ja omilla kasvoillani tekee minusta haavoittuvaisen. Asetan omat mielipiteeni ja oman itseni alttiiksi muiden ihmisten arvosteluille. Tajusin kuitenkin, että minä itse olen itseni pahin arvostelija. Minä olen se henkilö, joka tarkkailen itseäni suurennuslasin läpi. Tämän ymmärtäminen auttoi minua olemaan myötätuntoisempi itseäni kohtaan sekä arvostamaan itseäni enemmän ja tekemään sen, mistä olin jo pidemmän aikaa haaveillut, mutta mitä en ollut vielä uskaltanut toteuttaa. Videoblogin (vlogin) pitämisen.
Ensimmäisen videoni aiheeksi valikoitui itsemyötätunto, sattuneesta syystä!
Photo by Tranmautritam from Pexels
itsemyötätuntoharjoitukset osana itsetutkistkelua
Itsemyötätuntoharjoitukset kuuluvat olennaisesti tietoisuustaitojen (mindfulness) harjoittamiseen ja tunteiden lukemisen taitoon.
Kun tein itsemyötätuntoharjoituksia ensimmäisiä kertoja, ajattelin, että ne eivät ole minulle tarpeen. Olen aina ajatellut olevani kohtalaisen myötätuntoinen ja hyväksyvä itseäni kohtaan ja olen uskaltanut kokeilla erilaisia asioita. Jo yläasteella tein mielestäni hyvän oivalluksen, jota olen seurannut aina näihin päiviin saakka. Päätin silloin, etten ryhdy murehtimaan tai häpeilemään mahdollisia mokiani tai virheitäni, vaan siirrän katseeni eteenpäin. Miksi tuhlata energiaa johonkin, mikä on jo tapahtunut ja mille ei voi enää mitään, kun voi oppia tapahtuneesta, suunnata energiansa tulevaan ja ehkä jatkossa toimia toisin?
Joku itsemyötätunnon käsitteessä kuitenkin kutsui minua ja halusin tietää siitä enemmän. Mitä enemmän olen lukenut itsemyötätunnosta (erityisesti Kristin Neff, Self-Compassion ja Smalley & Winston, Fully Present) olen huomannut, että se onkin paljon laajempi käsite, kuin mitä olin ajatellut. Itsemyötätunto ei ole vain uskoa itseen ja omiin kykyihin, vaan myös rentoutumista, oman kehon kuuntelua, irtipäästämistä, hyväksymistä ja priorisointia.
Minun ei tarvitse tutkia itseäni kriittisin lasein, osata kaikkea, oppia kaikkea nopeasti, löytää jatkuvasti uusia osa-alueita, joissa kehittyä, verrata itseäni menestyneempiin henkilöihin, vaan voin onnitella itseäni myös yrittämisestä, olla ystävällinen itseäni kohtaan ja hyväksyä, että juuri nyt on hyvä näin (Neff, s. 12-13, 60-62 ). Itsemyötätuntoinen ihminen antaa itselleen myös luvan levätä ja rentoutua hyvillä mielin ja varaa itselleen aikaa siihen. Itsemyötätunto tarkoittaa myös sitä, että valitsee sen mihin ryhtyy, uskaltaa kieltäytyä ja priorisoi itselleen tärkeimmät asiat.
itsemyötätunto auttaa ymmärtämään myös muita ihmisiä
Kun olemme myötätuntoisia itseämme kohtaan, voimme rehellisesti ihailla muita ihmisiä, iloita heidän saavutuksistaan ja pitää heitä esikuvinamme ilman kateutta. Nämä esikuvat auttavat meitä tavoittelemaan haluamaamme ja kehittymään, mutta itsemyötätunnon avulla ymmärrämme, että sen kaiken ei tarvitse tapahtua nyt heti.
Se, että olemme myötätuntoisia itseämme kohtaan auttaa meitä myös ymmärtämään ja hyväksymään muita paremmin. Näemme kirkkaammin ne syyt, miksi toinen toimii kuten toimii ja sitä kautta voimme kokea myötätuntoa heitä kohtaan. Kun olemme myötätuntoisia itseämme kohtaan, uskallamme myös rajata niissä tilanteissa, joissa koemme epäoikeudenmukaisuutta. Uskallamme kysyä, mitä toinen tarkoittaa sanoillaan tai uskallamme sanoa, että toisen puheet loukkaavat meitä. Saamme rohkeutta siihen, että voimme suojella itseämme, mutta myös ymmärrystä siitä, miten muut ihmiset ajattelevat ja toimivat.
Harjoitellessani itsemyötätuntoa koin jotakin samaa, kuin Suhail, 27-vuotias opiskelija, joka kertoi olleensä hyvinkin skeptinen itsemyötätuntoharjoituksia kohtaan (Smalley & Winston, s. 143). Hänen mielestään se oli tylsää ”olkoon niin, että olen onnellinen”, blaa, blaa blaa, – lauseiden toistoa, eikä hän tuntenut mitään. Suhail oli jo luovuttamassa, kunnes yhtäkkiä huomasikin oman sisäisen äänensä muuttuneen sallivammaksi ja kannustavammaksi.
Määrätietoisen harjoittelun sekä omien sisäisten tuntemuksieni ja oivalluksieni kautta itsemyötätuntoharjoituksista onkin itseasiassa tullut lempiharjoituksiani.
harjoittele itsemyötätuntoa halausharjoituksella
Tähän loppuun toivoisin, että harjoittelet itsemyötätuntoa tekemällä kanssani Kristin Neffin halausharjoituksen. Halausharjoitus saattaa tuntua hieman hupsultakin, mutta lupaan, että se on aivan huikean ihana harjoitus. Voit tehdä tämän harjoituksen aina, kun
sinulla on tunne, että tarvitset lämpöä ja rakkautta. Kehosi ei välitä siitä, kuka sitä pitää hyvänä. Se vastaa vain fyysiseen lämmön ja välittämisen tunteeseen aivan kuten vauva reagoi ollessaan äitinsä sylissä. Tutkimukset osoittavat, että fyysinen kosketus vapauttaa oksitosiinia (nk. “rakkaushormonia), tuottaa turvallisuuden tunnetta, lievittää ahdistusta ja rauhoittaa verenkiertoa.
Ota nyt siis lämmin, rakastava halausote itsestäsi. Voit sulkea silmäsi hetkeksi ja vaikkapa silitellä käsivarsiasi tai kasvojasi tai taputella hellästi itseäsi. Tunnustele, mitä kehosi sinulta pyytää. Tunnustele, miltä kosketuksesi tuntuu.
Miltä tuntuu halauksen jälkeen? Tuntuuko lämpimämmältä, pehmeämmältä, rauhallisemmalta? On yllättävää huomata, miten helppoa näin yksinkertaisella harjoituksella on päästä käsiksi omaan oksitosiinin tuotantoon ja saada aikaan itselleen niin suuren rakkauden ja hyvän olon tunteen. Muista siis halailla itseäsi säännöllisesti
Haleja!
-Sannis
Kirjallisuutta:
Neff, K., Self-Compassion, 2011
Smalley & Adams, Fully present, 2010
