Ratkaisukeskeisyyden taustaa
Ratkaisukeskeisyys on nykypäivän muotisana. On ratkaisukeskeistä ajattelua ja -työtapoja, ratkaisukeskeistä työnohjausta, ratkaisukeskeistä psykoterapiaa ja ratkaisukeskeistä valmennusta. Itse nimitys ratkaisukeskeisyys on sinänsä hyvin kuvaava, mutta voi myös tuoda esiin vääriä mielikuvia kaiken kattavista ratkaisuista. Tulen puhumaan blogissani hyvin paljon ratkaisukeskeisyydestä. Siksi koen, että on tarpeen avata termiä hiukan laajemmin.
Yksinkertaisesti ratkaisuskeskeisyys on käytännön strategia, joka antaa välineitä toimia ongelmatilanteissa. Kyse ei ole ratkaisujen antamisesta keskustelukumppanille, vaan hänen omien tavoitteiden ja näkökulmien etsimisestä. Ratkaisukeskeisyys ei tarkoita, että kaikki asiat olisivat ratkaistavissa, mutta aina on löydettävissä tavoitteita, päämääriä ja voimavaroja, joilla hankaluuksista voi päästä eteenpäin tai sietää niitä paremmin.
Ratkaisukeskeinen menetelmä on saanut alkunsa jo 1950-luvun USA:ssa. Psykiatri Milton H. Ericksonin tapa työskennellä asiakkaidensa kanssa herätti mielenkiintoa jo tuolloin. Ericksonille itselleen tärkeintä oli asiakkaan kuunteleminen ja hän uskoi, että jokaisella ihmisellä on viisautta, taitoja ja kykyjä päästä eteenpäin.
Nuori Milton H. Erickson
Tämän jälkeen mm. tutkijat ja terapeutit Steve deShazer, Insoo Kim Berg ja Elam Nunnally Milwaukeen Brief Family Therapy Centeristä ovat kehittäneet suuntausta voimakkaasti 1970-luvulta lähtien.
Ratkaisukeskeisyyden taustalla ovat vaikuttaneet eniten systeemiteoria, kybernetiikka ja sosiaalinen konstruktionismi.
- Systeemiteoreettisen näkökulman mukaan kaikki vaikuttaa kaikkeen.
- Kybernetiikka on systeemiteorian osateoria, jonka mukaan asioita ei pitäisi tulkita, vaan päätelmien tulisi perustua aina havaintoihin.
- Sosiaalisen konstruktionismin mukaan todellisuus, jota havainnoimme on aina sosiaalinen rakennelma kokemuksistamme.
Koska blogini tarkoitus on tuoda tutkimuspohjaisia asioita esiin käytännönläheisesti ja helposti ymmärrettävässä muodossa, pysähdytäänpä hetkeksi näiden kolmen teorian äärelle ja tarkastellaan niitä käytännön kautta.
Systeemiteoria
Systeemiteorian mukaan:
- kaikki vaikuttaa kaikkeen,
- yksi muutos saa aikaan toisia muutoksia,
- kokonaisuuden osat ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa keskenään ja
- pienetkin muutokset saattavat olla suurien muutosten alkuja
Mietitäänpä tätä käytännönläheisen esimerkin kautta. Päivi on 38-vuotias työssäkäyvä nainen. Hänellä on kaksi kouluikäistä lasta, poika ja tyttö, joista nuoremmalla on ADHD-diagnoosi. Päivillä itsellään ei ole diagnoosia, mutta tyttärensä diagnoosin myötä hän on alkanut epäillä itsellään ADD:ta. Perhearjen pyörittäminen koulun, työn, harrastusten, ruokailujen ympärillä tuntuu haastavalta; lapset ovat koulussa väärään aikaan ja harrastuksissa on mukana väärät välineet. Päivi kokee, että aina on kiire, lapsia joutuu koko ajan komentamaan ja hoputtamaan ja mies ei tee omaa osuuttaan. Siirtymätilanteissa tulee jatkuvasti riitaa ja kouluun ja harrastuksiin lähdetään huudon tai itkun saattelemana.
Päivi miettii, mikä tilanteessa on vikana ja huomaa, että hänen oma hermoilunsa vaan pahentaa tilanteita. Päivi päättää kiinnittää huomiota enemmän omaan toimintaansa ja omiin reaktioihinsa lähtötilanteissa. Hän päättää pysyä rauhallisena, kävi miten kävi. Seuraavana päivänä Päivi ajaa töistä kotiin, jossa lapset eivät ole vielä syöneet välipalaa, läksyt on tekemättä ja lähtö harrastuksiin on 15 minuutin kuluttua. Päivi muistaa edellispäivän lupauksensa, hengähtää syvään ja ottaa tilanteen haltuun rauhallisesti. Hän käskee lapsia keräämään harrastuksiin tarvittavat välineet samalla, kun hän valmistaa muutaman voileivän. Leivät naamaan, päällysvaatteet päälle, lapset autoon ja matkaan. Ja yllätys, yllätys, kaikki tämä on tapahtunut ilman riitaa ja aikataulussa. Hyvässä sovussa autossa sovitaan vielä, että läksyt tehdään heti kotiin palattua.
Tässä esimerkissä Päivi muutti vain yhtä asiaa; kun alkoi olla kiire ja stressitasot nousussa, hän hengähti syvään, rauhoitti mielensä ja mietti, miten asia on parasta järjestää. Kun hän oli tehnyt tämän yhden muutoksen omaan toimintatapaansa (hermojen kurissa pitäminen), siitä seurasi toisia muutoksia (lapsille annetut ohjeet olivat selkeitä ja johdonmukaisia, lapset noudattivat ohjeita, lähtö sujui ilman riitaa, harrastuksiin päästin aikataulussa, kaikilla oli hyvä mieli).
Kybernetiikka
Me ihmiset olemme kovia tulkitsemaan toistemme sanoja, ajatuksia ja toimintaa. Valitettavan usein tulkinnoista on kuitenkin useimmiten enemmän haittaa kuin hyötyä. Kun työkaveri vastaa tervehdykseesi aamulla välinpitämättömästi ei välttämättä tarkoita sitä, että hän ei pidä sinusta, tai että olet tehnyt jotakin väärin tai että hän on epämiellyttävä persoona. Mitä jos hän onkin nukkunut yönsä huonosti, kuullut läheisen ihmisen sairaudesta tai auton rengas on puhjennut matkalla töihin?
On tärkeää, ettemme lähde tulkitsemaan liikaa, vaan otetaan asiat sellaisena kuin ne ovat juuri sillä hetkellä. Hyväksytään ne, ymmärretään muita ihmisiä, annetaan heille tilaa ja kysytään jos jää epäselvyyksiä.
Toimintatapoja muuttaessa, kybernetiikka antaa selkeät, ratkaisukeskeiset ohjeet:
- Älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki!
- Tee lisää sitä, mikä toimii!
- Tee pieni muutos siihen, mikä ei toimi!
Sosiaalinen konstruktionismi
Sosiaalisen konstruktionismin mukaan luomme todellisuutta kielen avulla. Sanoilla, joita käytämme, on hyvin suuri merkitys ja on tärkeää huomioida, millaista kieltä käytämme vuorovaikutuksessa toisten kanssa, itsestämme, työstämme ja elämästämme ylipäätään.
Vilkas lapsi saa kuulla paljon moitteita ja ajan kuluessa saattaa kokea olevansa huono, hankala ja epäonnistunut. Pikkuhiljaa lapsi hyväksyy nämä ominaisuudet osaksi itseään ja hänen minäpuheensa alkaa olla negatiivista. Lapsen ja aikuisenkin on tärkeää kokea olevansa arvokas, hyödyllinen ja rakastettava. Kielen avulla pystymme luomaan joko negatiivista tai positiivista minäkuvaa itsestämme ja toisistamme. On kiinnitettävä huomiota, että annamme tarpeeksi myös positiivista palautetta, kehumme ja kerromme välittävämme.
Näiden teorioiden pohjalta voidaan tiivistää, että ratkaisukeskeisyys nojautuu seuraavien taustaoletusten varaan.
- Todellisuus muodostuu kielestä, puheesta ja toiminnasta.
- Monimutkaiset ongelmat eivät tarvitse monimutkaisia ratkaisuja.
- Ihmiset osaavat itse parhaiten asettaa tavoitteensa.
- Ihmisellä on voimaa ja resursseja ratkaista ongelmiaan.
- Ihminen tekee parhaansa. Sen mikä on mahdollista juuri nyt.
Millaisissa tilanteissa sinä olet käyttänyt ratkaisukeskeisyyttä tällä viikolla?
Ratkaisukeskeistä viikkoa sinulle!
-Sannis
Lähteet:
Vuorinen, Ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja koulutus. Kirsi Consulting. 2015
Hirvihuhta & Litovaara, Ratkaisun taito 2013
https://fi.wikipedia.org/wiki/Systeemiteoria
Artikkeli on julkaistu alunperin 14.8.2017 ylläpitämässäni blogissa sivustolla ShiningNepsy.
