fbpx

Koulut alkavat koko maassa noin viikon kuluttua. Koulun aloitukseen liittyy paljon ristiriitaisiakin ajatuksia. Miten koulu lähtee sujumaan? Millaisen opettajan lapsi saa? Oppiiko lapsi? Pystyykö lapsi keskittymään? Millaista palautetta koulusta tulee ja missä muodossa? Miten koulussa osataan vastata haasteisiin? Miten yhteistyö sujuu? Saako lapsi kavereita? Nepsy-lapsen kanssa näitä tulee pohdittua ehkä tavanomaistakin enemmän.

 

Voiko lapsi oppia, jos hän ei usko itseensä ja omiin kykyihinsä?

 

Koulumaailmassa on perinteisesti keskitytty erilaisten oppiaineisiin liittyvien tietojen ja taitojen oppimiseen. Lasta arvioidaan oppiaineosaamisen pohjalta. Kirjoittaako kaksoiskonsonantit? Osaako laskea kymmenylityksiä? Miten kertotaulut sujuvat? Osaako hän merkitä kartalle Euroopan joet? Osaako selittää kirjallisesti kasvin yhteyttämisen? Toki kaikki tämä osaaminen ja opettelu on tärkeää ja meidän tulee opettaa lapsillemme hyvät luku-, kirjoitus-, ja laskutaidot sekä yleissivistystä ympäristöstämme ja historiastamme, kädentaitoja, liikkumista ja musiikkia.

 

Ennen kaikkea tätä olisi kuitenkin tärkeää pohtia oppimista hieman isommassa mittakaavassa. Voiko lapsi oppia, jos hän ei usko itseensä ja omiin kykyihinsä? Voiko lapsi oppia, jos hän ei pysty tunnistamaan eikä säätelemään omia tunteitaan? Voiko lapsi oppia, jos hän ei tiedä, missä hän on taitava ja mitkä ovat hänen vahvuutensa?  

 

Mahtavia, jokaisen lapsen huomioonottavia opettajia on ollut aina, mutta vihdoin näistä asioista on alettu puhua yhä julkisemmin. Opettajille järjestetään täydennyskoulutusta liittyen positiiviseen pedagogiikkaan, opetukseen on tuotu vuorovaikutuksellisempia muotoja, tunnekasvatusta on lisätty, jälki-istunnoista on siirrytty kasvatuskeskusteluihin, jne.

 

 

Mitä sinä voit tehdä lisätäksesi lapsesi hyvinvointia?

 

Tämän artikkelin tarkoituksena on raottaa ajatuksiani lapsen ja nuoren vahvuuksiin keskittyvästä opetuksesta ja kasvatuksesta. Myöhemmissä artikkeleissani tulen pohtimaan näitä asioita tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin.

 

Ota nyt itsellesi aikaa ja pohdi alla olevia kysymyksiä omasta ja lapsesi näkökulmasta. Mieti sitten, mitä voit tehdä jo nyt? Muista, että muutosten ei tarvitse olla suuria, vaan voit esimerkiksi kiinnittää huomiota siihen, että kysyt lapsesi kuulumisia päivittäin ja kuuntelet oikeasti, mitä hänellä on sanottavana. Tai jos lapsi suuttuu, kerro hänelle, että tiedät hänen olevan vihainen ja että hänellä on oikeus siihen ja kysyt, voitko auttaa häntä jotenkin. Voit myös kirjoittaa lapsellesi kirjeen tai pienen viestin, jossa kerrot, että olet ylpeä hänestä. 

  • Miten voit opettaa lastasi tunnistamaan ja käyttämään omia vahvuuksiaan ja taitojaan?
  • Miten kannustat häntä uskomaan itseensä ja uskaltamaan tuomaan oman mielipiteensä esille?
  • Miten opetat häntä yrittämään, vaikkei hän olisikaan varma onnistumisestaan?
  • Miten saat hänet oppimaan virheistään ja uskomaan, että aina ja joka päivä voi oppia uutta?
  • Miten voit antaa hänelle voimaa nousta ylös kaaduttuaan aina uudestaan ja uudestaan?
  • Miten autat häntä unelmoimaan ja uskomaan itseensä?

 

Kun olet miettinyt, jonkun itsellesi sopivan tavan, jaa se muille lukijoille kirjoittamalla ajatuksesi kommenttikenttään. Näin saamme kerättyä hyviä, yhteisiä vinkkejä lapsesi hyvinvoinnin lisäämiseen!

 

 

Iloisin terveisin,

Sannis

 

p.s. Sinua saattaa kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:

Löydä omat ydinvahvuutesi ja onnistu tavoitteissasi.

Asenne avuksi – näin kehität aivojasi.

 

 

*Artikkeli on julkaistu alunperin elokuussa 2017 ylläpitämässäni blogissa sivustolla ShiningNepsy. Blogi on siirtynyt kokonaisuudessaan sivulle SannisShining.

 

 

Tykkää ja jaa somessa