Taas on se aika vuodesta, kun koululaiset saavat todistuksensa ja pääsevät kesälomille. Todistuksiin latautuu monia toiveita, haaveita ja odotuksia niin lapselta kuin vanhemmiltakin. Todistuksia vertaillaan, esitellään sukulaisille, niistä saatetaan saada rahaa arvosanojen perusteella tai niitä piilotellaan ja toivotaan, ettei kukaan kyselisi mitään.
Nyt ottamatta kantaa todistusten ja arvosanojen tarpeellisuuteen, oikeudenmukaisuuteen tai objektiivisuuteen, jokainen peruskoulua käyvä lapsi tai nuori saa todistuksensa ensi viikolla. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole perehtyä niinkään todistuksiin tai arviointiin, vaan positiiviseen kannustamiseen, josta jokainen vanhempi voi ottaa mallia oli lapsen todistus sitten millainen tahansa.
Jokainen vanhempi on käynyt itse koulua ja saanut todistuksia. Jokaisella on varmasti muistikuvia omista kouluajoistaan ja opettajistaan. Niin hyviä kuin huonojakin. Oman kouluhistorian muistelu saattaa olla latautunut vahvoilla tunteilla, etenkin jos kouluajoista on huonoja muistoja. Tärkeää on kuitenkin vanhempana olla tässä hetkessä ja kohdata oma lapsi ja hänen todistuksensa ilman omien koulumuistojen taakkaa.
Kannusta lastasi oikein, oli todistus millainen tahansa
Miten lapsen todistusta sitten luetaan?
Ensinnäkin, on tärkeää huomioida, että arviointi ei ole sama kuin meidän kouluaikoinamme. Emme voi verrata lastemme arvosanoja omiin arvosanoihimme. Koulu on muuttunut, samoin arviointi. On myös tärkeää olla antamatta yksittäiselle todistukselle liikaa painoarvoa. Lapsesi on paljon enemmän kuin todistuksen arvosanat. Todistus ja sen läpikäyminen lapsen kanssa tarjoaa kuitenkin mahtavan tilaisuuden syvällisempäänkin keskusteluun lapsen kanssa.
Miten keskustella todistuksesta lapsen kanssa?
Unohda omat toiveesi ja kysy lapselta, mitä mieltä hän on omasta todistuksestaan. On tärkeää, että lapsi tunnistaa olevansa aktiivinen toimija omissa arvosanoissaan eikä vai ns. “opettajan arvioinnin (arvostelun) kohde”. Kysy, mikä meni hyvin? Missä lapsi koki onnistuneensa? Mikä auttoi häntä onnistumaan? Mitä vahvuuksia hän käytti? Saiko hän apua, keneltä? Miten hän voi hyödyntää tätä kaikkea jatkossa?
Voit myös kysyä, mikä ei mennyt niin hyvin, kuin lapsi olisi toivonut? Mistä se johtui? Oliko jotain, mitä olisi voinut tehdä enemmän tai paremmin? Olisiko joku voinut auttaa? Miten tätä kokemusta voi hyödyntää jatkossa? Mitä voisi tehdä toisin ensi vuonna?
Kysele ja kuuntele aidosti ja hyväksyvästi. Älä tenttaa tai aseta ennakkoasetelmia siitä, millainen todistuksen “olisi pitänyt olla”. Tue ja kannusta.
Kannusta lastasi oikein, mutta miten?
Lapsi on saattanut tehdä kovan työn, ehkä olet tukenut ja auttanut häntä koko lukuvuoden ajan, mutta tulokset eivät ole olleet toivottuja. Arviointi on jatkuvaa ja näyttöjä osaamisesta tulee lukuvuoden varrella useampia, mutta todistukseen voi latautua suuria paineita ja ne saattavat purkautua pettymyksinä. Silloin on tärkeää löytää oikea tapa kannustaa.
Ota vastaan lapsen pettymys, mutta kannusta jatkamaan sinnikkäästi yrittämistä. Voit kertoa, että itseasiassa epäonnistumiset voivatkin olla niitä kaikkein suurimpia onnistumisia. Jokainen epäonnistuminen haastaa aivoja ja saa aikaan muutoksia neuronien välisissä yhteyksissä. Lapset rakastavat kuulla, miten aivot toimivat ja miten niitä voi kehittää. Jo yrittäminen kehittää aivoja enemmän kuin se, että opiskelu sujuu helposti ja vaivattomasti. Voitte vaikka tehdä yhdessä tehtävän, joka havainnollistaa tätä erittäin kuvaavalla tavalla.
Voitte myös pohtia, olivatko tavoitteet liian korkealla? Tavoitteita saavutetaan askel askeleelta ja jos askeleet ovat liian pitkiä, niitä on vaikea saavuttaa. Lähietäisyydellä olevat tavoitteet kannustavat yrittämään ja motivoivat enemmän, koska jokainen saavutus vie aina vähän pidemmälle ja onnistumisia tulee useammin. Tavoitteiden madaltaminen saattaa jopa helpottaa lapsen paineita niin paljon, että lopulliset saavutukset ovatkin paljon korkeammalla kuin alkuperäiset tavoitteet.
Kerro lapsellesi, että olet ylpeä hänestä ja miksi. Jos et tiedä, miten kannustaa oikealla tavalla, voit lukaista täältä vinkkejä. Kerro hänelle, että hänen arvosanoillaan ei ole merkitystä sille, mitä hän merkitsee sinulle. Todistus on vain todistus.
Vetäkää vielä lopuksi keskustelunne yhteen.
- Mikä meni hyvin?
- Missä voisi vielä parantaa?
- Mistä lähdette liikkeelle seuraavana syksynä?
Yläfemmat ja sitten lomalle!
Aurinkoisin kesäterveisin, Sannis
