fbpx

 

Kuvittele ihanan lämmin, aurinkoinen kesäpäivä. Lähdette koko perheen kanssa uimarannalle viettämään mukavaa päivää. Pakkaatte uikkarit ja eväät laukkuun ja mietit, kuinka mukavaa on viettää hellepäivää rannalla koko perheen voimin. Valitsette rannan, jossa on tilaa touhuta ja joka on vähän syrjässä, koska tiedät esikoisesi tarvitsevan tilaa ympärilleen haastavan käyttäytymisensä vuoksi. Uiminen on kuitenkin hänen lempipuuhaansa, joten uskot päivän sujuvan hyvin ilman sen suurempia kommelluksia. 

 

Kun saavutte perille, huomaat, että monet muutkin perheet ovat löytäneet tälle syrjäiselle rannalle. Sinua mietityttää, miten lapsesi selviytyy suuremmassa väkijoukossa, miten hän pystyy huomioimaan kanssauimarit ja miten muut suhtautuvat hänen kovaäänisyyteensä. Näet kuitenkin lapsesi iloiset ja innostuneet kasvot ja päätät siirtää huolesi syrjään. Ehkä tänään on se päivä, kun kaikki sujuu hyvin. 

 

Jo ennen kuin olette ehtineet asettautua hiekalle viltin päälle, lapsi on jo riisunut itsensä ja juoksee kovaa vauhtia veteen. Huomaat, että hiekkaa pöllyää lähimpien ihmisten päälle ja hymyilet heille pahoittelevasti. Lapsi hyppii, polskii, pärskii, roiskii ja kiljahtelee ja muut ihmiset vedessä alkavat siirtyä pikkuhiljaa kauemmas lapsestasi. 

 

Lapsi juoksentelee edestakaisin viltille ja veteen kastellen ja hiekoittaen samalla muita rannalla päivää viettäviä ihmisiä. Yrität ohjeistaa lastasi kulkemaan rauhallisesti, pitämään pienempää ääntä ja katsomaan, ettei roiski muiden päälle… tuloksetta. 

 

Kun pitäisi lähteä kotiin, lapsi ei tottele, juoksee karkuun ja kun viimein saat hänet kiinni, hän saa raivokohtauksen, potkii ja lyö sinua, kiroilee ja huutaa kovaäänisesti. 

 

Muut ihmiset tuijottavat tai yrittävät vaivaantuneesti olla kuin eivät huomaisikaan. Sisälläsi alkaa kiehua, et tiedä, oletko enemmän vihainen vai häpeissäsi. Poskia alkaa kuumottaa ja hikinorot valuvat selkääsi pitkin. Mietit, mitä muut mahtavat ajatella, kun et saa lastasi kuriin. Tunnet olevasi maailman huonoin äiti tai isä. Ahdistaa. Suututtaa. Hävettää. Itkettää.

 

Kuulostaako tämä tutulta? 

 

Tämä on arkea monissa perheissä, paljon useammassa kuin osaat kuvitellakaan. Neuropsykiatrisia oireita esiintyy jopa noin 15 prosentilla suomalaisista. Monet vanhemmat, joiden lapsilla on neuropsykiatrisia erityispiirteitä tai käyttäytymisen haasteita pystyvät varmasti allekirjoittamaan tämän tarinan ja ne omat hankalat tunteet, joita lapsen käyttäytyminen heissä herättää. 

 

Miksi sinun kannattaa lopettaa itsesi syyllistäminen ja lapsesi käyttäytymisen häpeäminen välittömästi?

 

itsesi syyllistäminen

 

Kysyn sinulta yhden kysymyksen: kuinka monta kertaa itsesi syyllistäminen ja lapsesi käyttäytymisen häpeäminen on auttanut sinua hankalassa tilanteessa? Aivan, ei yhtäkään! Miksi siis jatkaa tällä tiellä? Mitä tilalle?

 

Hyväksy lapsesi ja omat hankalat tunteesi

 

Ensimmäinen askel on hyväksyntä. Hyväksy, että lapsesi on tällainen ja tarvitsee vielä paljon apuasi. On myös tärkeää myös hyväksyä omat tunteesi. Ymmärtää, mistä ne kumpuavat: sosiaalisista normeista, siitä, mitä muut ajattelevat sinusta ihmisenä ja vanhempana. Siitä, miten on totuttu toimimaan. Siitä, miten sinut on kasvatettu. Kun tunnistat ja hyväksyt omat tunteesi, sinun on helpompi päästää niistä irti.

 

Häpeän tunne on lamauttava, kun pääset siitä irti, näkökenttäsi laajenee ja löydät paljon enemmän uusia vaihtoehtoja, ratkaisuja ja keinoja lapsesi käyttäytymisen säätelyyn. Kun keskityt lapseen, etkä omaan häpeääsi ja siihen, mitä muut sinusta tai lapsestasi ajattelevat, huomaat ja pystyt paremmin vastaamaan hänen tarpeisiinsa.

 

Kun käännät ajatuksesi omista hankalista tunteistasi lapseen ja siihen, mitä hän sinulle viestittää, saatat huomata ympärillä myös muita samalla tavalla käyttäytyviä lapsia. Samalla saat tilaisuuden olla myötätuntoinen niin itseäsi kuin muita vanhempiakin kohtaan.

 

Vaihda näkökulmaa

 

Toinen askel on vaihtaa näkökulmaa. Millaisista vahvuuksista lapsesi käyttäytyminen kertoo? Onko hän innokas, utelias, sinnikäs, rohkea, luova, iloitseeko hän uuden oppimisesta? Lapsesi saattaa ylikäyttää näitä vahvuuksia, mutta silti on erittäin tärkeää huomata vahvuudet käytöksen takana. Kun tunnistat lapsesi vahvuudet, voit auttaa häntä myös säätelemään niitä. Voit auttaa häntä löytämään keinoja rauhoittua, jos innostus alkaa riistäytyä käsistä, ohjata uteliaisuutta sopivampiin leikkeihin, kanavoida rohkeutta turvallisempiin uimahyppyihin, jne.  Voit myös tukea oikeanlaisia tapoja käyttää näitä vahvuuksia. Olla vieressä, touhuta mukana, jarrutella ja ohjailla hienovaraisesti. Ehkä myös huomaat nauttivasi yhteisistä leikeistä lapsesi kanssa, kun unohdat hetkeksi sen, mitä muut mahtavat ajatella. 

 

Mieti myös omia vahvuuksiasi. Miten omat vahvuutesi voivat auttaa sinua ja lastasi? Mitä voit opettaa lapsellesi omien vahvuuksiesi kautta? Onko sinulla ja lapsellasi yhteisiä vahvuuksia? Oletko sinäkin innokas uuden oppija tai sinnikäs harjoittelija? Voitte harjoitella yhdessä uusia uimalajeja, hioa uimahyppyjä tai kisailla kuka liukuu pisimmälle vedessä. Yhdessä tehden on paljon helpompaa ohjailla ja korjata tilannetta toivottuun suuntaan kuin etäältä ohjeita huudellen. 

 

Mitä lapsesi voi opettaa sinulle?

 

Kolmas askel on pohtia, mitä lapsesi voi opettaa sinulle? Kun pääsemme eroon liiallisesta kontrollista ja häpeästä, voimme heittäytyä hyvillä mielin mukaan lapsen maailmaan. Lapset voivat auttaa meitä nauttimaan hetkestä, innostumaan, nauramaan, seikkailemaan, löytämään uusia kiinnostuksen kohteita, ja ennen kaikkea, olemaan välittämättä liikoja siitä, mitä muut ajattelevat. 

Kun lopetat itsesi syyllistämisen ja kohtaat lapsesi aidosti ilman omien hankalien tunteiden taakkaa, yhteytenne vahvistuu ja lapsen on myös helpompi ottaa vastaan ohjeita sinulta. 

 

Edellisessä postauksessani kerroin 10 asiaa, jotka voit saavuttaa, kun alat keskittyä omiin vahvuuksiisi vanhempana. Kannattaa lukea myös se, kun mietit, miksi sinun kannattaa lopettaa itsesi syyllistäminen ja lapsesi käyttäytymisen häpeäminen välittömästi. 

 

Tutustu myös postauksiini uteliaisuudesta ja luovuudesta ja lue vinkkejä, miten voit hyödyntää niitä lasten kasvatuksessa positiivisin keinoin. 

 

Miten sinä olet selviytynyt häpeästä ja itsesi syyllistämisestä? Mikä sinua on auttanut?

 

Tykkää ja jaa somessa