fbpx

Voit kuunnella kirjoituksen myös podcastina Positiivinen vanhemmuus -podcastissa >>

Vanhemman hankalat tunteet lasta ja itseä kohtaan on aihe, joka aiheuttaa herkästi huonoa omaa tuntoa, häpeää ja riittämättömyyttä ja on sen takia on todella sensitiivinen aihe.

Blogitekstiä (ja podcastia) valmistellessani huomasin myös, että tämä on todella iso aihe ja tästä riittäisi asiaa useammaksikin blogipostaukseksi. Mutta tällä kertaa jaan omia ajatuksiani (en mitään absoluuttisia totuuksia) liittyen tähän herkkään aiheeseen.

On luonnollista, että vanhempi kokee hankalia tunteita omaa lasta kohtaan

Halusin lähteä liikkeelle siitä, että on tavallista, että vanhempi välillä kokee hankalia tunteita omaa lastaan kohtaan. Kaikilla muillakin vanhemmilla on joskus tällaisia tunteita. Se ei tee sinusta huonoa vanhempaa, äitiä tai isää, jos sinulle tulee tunteita, että haluaisit päästä johonkin kauas pois tai että lapsen käytös ärsyttää suunnattomasti tai haaveilet, että lapset katoaisivat pariksi päiväksi ja saisit ajatella vain itseäsi. Aivan varmasti jokainen vanhempi välillä kamppailee näiden tunteiden kanssa. 

Koska olen nepsy-valmentaja ja erityisopettaja, kirjoitan nyt enemmän siitä, kun lapsella oikeasti on suuria haasteita ja vuorovaikutus kotona saattaa olla todella vaikeaa. Vanhemmat joutuvat päivittäin tilanteisiin, joissa heidän pitää esim. rajata lasta fyysisesti, ottaa vastaan kiroilua ja haukkumista, lyöntejä, käymään samoja keskusteluja uudelleen ja uudelleen, lukemaan Wilma-viestejä koulusta, joissa opettaja kertoo, että lapsi on taas riehunut tunnilla tai tapellut luokkakaverin kanssa.

Tottakai tällaiset asiat nostavat tunteita pintaan. Tunteet voivat olla vihaa, surua, turhautuneisuutta, huolta, pettymystä, riittämättömyyttä, pelkoa… mitä vain. Ja jokainen näistä tunteista on arvokas, sillä on lupa tulla pintaan. Tunteilla on itseasiassa sellainen ominaisuus, että jos niitä yritetään tukahduttaa, ne voimistuvat ja tulevat kyllä jossain vaiheessa pintaan. Mutta jos niiden antaa tulla ulos ja ne hyväksyy, ne heikkenevät ja niitä on helpompi käsitellä.

Millaiset asiat sitten vaikuttavat siihen, että niitä tunteita ylipäätään tulee, millaisina ne tulevat ja miten helppo tai vaikea niitä on huomioida, hyväksyä ja säädellä? Näitä asioita on karkeasti ajateltuna kolme: 

  1. lapsen ominaisuudet
  2. vanhemman ominaisuudet
  3. tilanne

Lapsen ominaisuudet vaikuttavat myös omiin tunteisiimme

Minkä ikäinen lapsi on? Pienemmältä lapselta on helpompi hyväksyä hankalaa käyttäytymistä tai sitä, että hän ei vielä osaa säädellä tunteitaan. Isommalle lapselle odotuksemme ovat korkeammalla ja jos lapsen toiminta ei vastaa odotuksiamme, se aiheuttaa meissä herkästi hankalia tunteita.  

Minkä kokoinen lapsi on? Pientä lasta on helpompi rajata tai vaikka ottaa syliin, jos hän yrittää lyödä tai muuten vain rauhoitella häntä pitämällä sylissä. Pinetä lasta on myös herkästi ikäänkuin luonnollisempaa koskettaa eri tavoin. Isommalla lapsella on jo enemmän voimaa ja jos lapsi ei ole enää ns. “sylittelyiässä” (vaikka sitä välillä tarvitsisikin), voi häntä olla vaikeampi koskettaa.

Mitä lapsi tekee? Jankuttaako, huutaako, jumittaako, lyökö…? Sillä on merkitystä, millaista hankala käytös on, koska esim. väkivaltainen käytös tai se, että itseä sattuu, herättää usein vielä voimakkaampia tunteita itsessä. Toisaalta esim. jankuttaminen samoista asioista saattaa herättää hyvinkin suuria ärtymyksen tunteita.

Myös se vaikuttaa, onko lapsella esim. joku diagnoosi. Diagnoosi voi antaa tietoa ja  ymmärrystä lapsen tarpeista. Siitä, mitä lapsi tekee ja miksi, kuinka usein, ovatko tilanteet ennakoitavissa, jne.

Vanhemman hankalat tunteet lasta ja itseä kohtaan 2

Vanhemman omat ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten käsittelemme hankalia tilanteita ja tunteita

Vanhemman oma tilanne vaikuttaa todella paljon siihen, miten hän kokee hankalat tilanteet lapsen kanssa. Se, millainen on oma mieliala, miten hän on nukkunut tai syönyt, millainen työpäivä on ollut, millainen oma temperamentti on tai millainen tapa yleisesti on käsitellä erilaisia tunteita. 

Myös se, että onko vanhemmalla tietoa lapsen tarpeista tai ymmärrystä esim. lapsen kuormittumisesta tai siitä, millaiset asiat laukaisevat lapsella hankalaa käyttäytymistä ja se, että onko puolisoa jakamassa arkea sekä tunnetaakkaa. 

Myös se, että onko arjessa mahdollista saada omaa aikaa, harrastaa, liikkua, tavata ystäviä on äärimmäisen tärkeää. Kun vanhemmalla on mahdollisuuksia ottaa omaa aikaa ja tavata ystäviä, oma mieli on joustavampi ottamaan vastaan myös arjen haasteita.

Lue myös

Nepsy-lapsen vanhempi, ota tämä yksinkertainen työkalu avuksesi vaikka heti

Itsesäätely ja tunnetaidot tukevat toisiaan

Se, miten reagoimme riippuu paljon myös tilanteesta, jossa olemme

Sillä on suuri merkitys, millaisessa tilanteessa lapsi toimii, kuten toimii. Se, että ollaanko kotona tai vaikkapa jossakin julkisella paikalla, ketä on mukana näkemässä tilannetta, onko kiire, millaisia odotuksia tilanteeseen ylipäätään liittyy, onko se yhtäkkinen vai suunniteltu, kuinka ripeasti täytyy tilanteessa toimia? Myös aikaisemmat kokemukset saman tyyppisistä tilanteista vaikuttavat suuresti.

Erilaiset hankalat tilanteet, joita kohtaamme nostattavat meissä pintaan erilaisia tunteita, kuten vaikkapa riittämättömyyttä, vihaisuutta, surua tai pelkoa. Ne herättävät meissä ajatuksia, kuten “eikö tämä ikinä lopu?”, “mikä lapsellani on?”, “miksi en osaa auttaa lastani?”, “olen huono äiti tai isä”, jne. Lisäksi ne laukaisevat erilaisia kehontuntemuksia, kuten kireyttä leuassa, sydämen pamppailua, käsien hikoilua, puristusta rinnassa, tiheää hengitystä, jne. 

Tunteet peilaantuvat ja tarttuvat

Tunteet myös peilaantuvat ja tarttuvat molempiin suuntiin, eli vaikeista tilanteista kehittyy helposti negatiivisia kehiä, joissa kumpikin osapuoli heittää ikäänkuin lisää löylyä kiukaalle ja tilanne vain kuumenee kuumenemistaan. Toisaalta tätä voi hyödyntää myös toiseen suuntaan. Kun vanhempi pystyy säätelemään omia tunteitaan ja rauhoittamaan omaa mieltään, myös rauhallisuus tarttuu lopulta lapseen ja pikkuhiljaa tilanne rauhoittuu.

Tieteellisten tutkimusten mukaan (esim. onnellisuustutkija Sonya Lyubomirsky: Pursuing Happiness: The Architecture of Sustainable Change) muuttamalla omaa toimintaamme, voimme vaikuttaa omaan hyvinvointiimme huomattavasti paljon enemmän kuin muuttamalla olosuhteitamme tai ympäristöämme. 

Eli pystymme omalla toiminnallamme vaikuttamaan tunteisiimme ja siihen, että antaudummeko sen hankalan tunteen vietäväksi ja podetaan siitä huonoa omaa tuntoa vai hyväksymmekö sen tunteen ja pääsemmekö sen kautta siirtä irti, mikä taas vaikuttaa siihen, että miten toimimme niissä hankalissa tilanteissa ja miten selviydymme niistä.

Vanhemman hankalat tunteet itseä ja lasta kohtaan 3

Ole myötätuntoinen itseäsi kohtaan

On siis luonnollista välillä tuntea myös hankalia tunteita lasta kohtaan. Varmasti jokainen vanhempi on niitä joskus tuntenut ja se on ihan ok. Tunteet kuuluvat elämään, niitä tulee ja menee eikä me olla vastuussa siitä, mitä me tunnetaan vaan siitä, miten me reagoidaan niihin tunteisiin. 

Kun siis huomaat tuntevasi hankalia tunteita, tunnista tunne, nimeä se ja hyväksy se ilman häpeää. Tunteen hyväksyminen tekee siitä pienemmän ja helpommin “käsiteltävän”. Silloin kun ymmärrät lapsen toimintaa, omaa toimintaa ja sitä, että tunteita tulee, on helpompi päästää myös vaikeista tunteista irti. 

Mitä enemmän pystyt valmistautumaan, ennakoimaan ja harjoittelemaan, sitä helpompaa on toimia tilanteissa neutraalisti. On tärkeää huomioida oma tunne ja antaa tunteelle huomiota ja tilaa, jotta saamme tilaa tunteen ja reaktiomme väliin. 

Jos toimimme tunteen vallassa ja tunne ohjailee reaktioitamme, tilanne ei ole enää omassa hallinnassamme ja silloin tapahtuu herkemmin asioita, joita myöhemmin kadumme. 

Tiedän, se ei tosiaankaan ole aina helppoa. Tiedän, että siellä lukijoissakin on monta suorittajaa ja monta syyllistyjää. Tätä voi kuitenkin harjoitella olemalla myötätuntoinen itseä kohtaan. Jos huomaat soimaavasi itseäsi usein, käy lukemassa tämä blogipostaus: Uuden vuoden kirje sinulle, erityislapsen vanhemmalle. Se on tehty sinua varten.

Jos tykkäsit blogikirjoituksesta, jaathan sitä myös eteenpäin omissa somekanavissasi <3

10 vinkkia parempaan vuorovaikutukseen

Tykkää ja jaa somessa