fbpx

Voit kuunnella jakson myös podcastina tästä >>

Pidin torstaina ja perjantaina webinaarin Tue lapsesi vahvuuksia sekä tunnetaitoja – ja jaksa itse paremmin. Kaksi webinaaria sen takia, että ensimmäinen tuli niin nopeasti täyteen. Tämän vuoksi päätin lennossa pitää samansisältöisen webinaarin uudestaan seuraavana päivänä… sekin tuli täyteen! Yli 1000 henkilöä ilmoittautui mukaan! Se oli enemmän kuin koskaan olisin voinut kuvitellakaan.

Tänään ajattelin kertoa webinaarin kohokohtia!

Tässä artikkelissa keskityn siis seuraaviin neljään aiheeseen

  1. Huomion kiinnittäminen hyvään
  2. Omat ja perheen vahvuudet
  3. Selkeät rutiinit ja kuormituksen vähentäminen
  4. Lapsen tunnetaitojen tukeminen

Kiinnitä huomio hyvään ja siihen, mikä toimii

Perinteinen tyyli, joka keskittyy heikkouksiin ja niiden parantamiseen ei tuo muutosta, vaan ennemminkin laskee lapsen motivaatiota laskee itsetuntoa.

Kun aina puhutaan vain heikkouksista (vaikka tavoite olisi hyvä), lapsi alkaa pikkuhiljaa hyväksymään nämä ominaisuudet osaksi itseään ja hänen minäpuheesta alkaa tulla negatiivista.

Se mihin kiinnitämme huomiota kasvaa. Lapsen on tärkeää kokea olevansa arvokas, hyödyllinen, rakastettava ja osaava. Sen kautta, mihin keskitymme, pystymme rakentamaan joko negatiivista tai positiivista minäkuvaa itsestämme ja toisistamme.
Kiinnittämällä huomiomme hyvään, onnistumisiin ja ratkaisuihin luodaan samalla pohjaa hyvälle vuorovaikutukselle.

Monet ajattelevat, että lapsen pitää tietyn ikäisenä osata tiettyjä asioita ja niiden asioiden osaamisesta ei kuulu kehua. Lapset eivät kuitenkaan ole koneita, jotka on ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla, vaan he oppivat uusia asioita eri tahdissa. Toiset tarvitsevat enemmän harjoitusta yksissä ja toiset toisissa asioissa.

Kehuminen parantaa lapsen itsetuntoa. Kun kehutaan aidosti, oikeista asioista ja tarkoitetaan sitä, kasvatamme lapselle tervettä, hyvää itsetuntoa.

Kiitos on myös helppo tapa kehua: “kiitos, kun autoit siskoasi keräämään tavarat paikoilleen, “kiitos, kun tyhjensit tiskikoneen”, “kiitos, että lopetit pelaamisen ensimmäisestä pyynnöstä”, “kiitos kun autoit isää tyhjentämään kaupakassit”, jne.

Kehuminen lisää myös sinnikkyyttä ja tukee onnistumista. Kun lapsi harjoittelee, kehut lisäävät hänen itseluottamustaan ja kannustavaat yrittämään kovemmin.

Kun lasta kehutaan, hän oppii myös hyödyntämään aiempia oppimiskokemuksiaan harjoitellessaan uusia taitoja, jolloin uudet onnistumisen kokemukset lisääntyvät ja lapsi jaksaa sinnikkäästi harjoitella myös uusia taitoja.
Huomion kiinnittäminen hyvään luo toiveikkuutta. Kun näet hyvän tässä hetkessä, opit näkemään hyvän myös tulevaisuudessa. Kun uskallat toivoa tulevaisuudelta parasta tai edes parempaa, teet myös väistämättä töitä sen saavuttamiseksi.

Mitä luulet, kumpi lapsista oppii nopeammin uuden taidon? Se, jota torutaan asian osaamattomuudesta vai se, jota kehutaan harjoittelusta?

Mitä vahvuudet ovat?

En tässä artikkelissa mene kovin syvälle vahvuuksiin, mutta voit lukea niistä lisää

Mitä luonteenvahvuudet ovat ja mistä tunnistat omasi?

Näin tunnistat omat ja perheesi vahvuudet – ja opit hyödyntämään niitä jokapäiväisessä arjessa

Luonteenvahvuudet ovat ihmisen jo olemassa olevia ominaisuuksia, jotka nousevat esiin luonnostaan, tuntuvat aidoilta ja joiden käyttäminen on sisäisesti motivoivaa ja energisoivaa.

Luonteenvahvuudet ovat merkityksellisiä ihan itsessään, mutta myös koska niiden käyttö lisää tutkitusti hyvinvointia ja onnellisuutta. Niistä on siis paljon hyötyä itsetuntemukseen, itsetuntoon sekä tavoitteiden saavuttamiseen.

Siksi yksi omista missioistani onkin auttaa lapsia ja heidän perheitään tunnistamaan ja käyttämään vahvuuksiaan joka päivä.
Kun mietitään asioita vahvuuksien kautta, löydetään enemmän ratkaisuvaihtoehtoja, kun mietitään, mitä tarvitaan lisää, millaisia tukitoimia tarvitaan, jotta onnistuttaisiin, kuka voisi auttaa? Eikä mietitä, että miten jostain asiasta päästään eroon.

Loppujen lopuksi vahvuuksien tunnistaminen ei ole vaikeaa, mutta se vaatii sen, että alamme kiinnittää huomiota hyvään sekä ratkaisuihin heikkouksien ja ongelmien sijaan.

Myös vanhempien on tärkeä tunnistaa omat vahvuutensa ja jo tutkimuksetkin sitä tukevat, koska mm.

  • Itsetuntemuksesi ja itsetuntosi paranevat
  • Omat parhaat puolesi tulevat esille
  • Luottamus omiin kykyihisi vanhempana paranee
  • Lapset noudattavat ohjeitasi paremmin(!)
  • Stressitasosi laskevat ja pystyt kohtaamaan lapsesi tarpeet paremmin

Vanhemman vahvuuksien tunnistamisesta voit lukea lisää täältä.

Miten voit auttaa lastasi tunnistamaan omat vahvuutensa?

Sinä vanhempana osaat varmasti nimetä lapsestasi useitakin vahvuuksia, jolloin pystyt sanoittamaan lapsen puheita ja tekemisiä vahvuuksien muotoon arjessa.

Esim. jos lapsi on hyvä kiipeilemään, voit kommentoida, että “ahaa, olet siis rohkea”! Tai jos hän kertoo olevansa taitava vitsinkertoja, voit sanoa “olet huumorintajuinen”. Tai jos hän tykkää kovasti halailla ja silitellä koiraansa, voit sanoa, että “sinulla on varmasti suuri sydän ja vahvuutesi on rakkaus”.

Lapsikin osaa usein kertoa itsestään paljonkin vahvuuksia, kun niitä osataan kysyä. Lapset ovat tässä asiassa usein paljon välittömämpiä kuin me aikuiset eivätkä he koe samalla tavalla häpeää tai noloutta kertoessaan, missä ovat hyviä, kuin me aikuiset.

Tämä on taito, jota meidän vanhempien olisi tärkeää vaalia. Haluammehan kasvattaa lapsistamme itsevarmoja ja hyvinvoivia aikuisia.

Vinkkejä vahvuuksien tukemiseen

  • Luo tilanteita, joissa lapsi on hyvä ja hänen on mahdollista onnistua.
  • Pyydä lapselta apua ja anna hänen opettaa sinulle asioita.
  • Pyydä lasta suunnittelemaan tekemistä viikonloppuna
  • Toimi välillä lapsen ohjeiden mukaan, älä yritä ohjailla!

Joskus lapsi saattaa käyttää vahvuuksiaan niin, että niitä ei heti tunnista vahvuuksiksi. Tai voi olla että hän ylikäyttää niitä, eikä osaa säädellä niitä.

Kun tunnistat lapsesi vahvuudet, voit auttaa häntä myös säätelemään niitä. Voit auttaa häntä löytämään keinoja rauhoittua, jos innostus alkaa riistäytyä käsistä, ohjata uteliaisuutta sopivampiin leikkeihin, kanavoida rohkeutta turvallisempaan toimintaan, jne.

Voit myös tukea oikeanlaisia tapoja käyttää näitä vahvuuksia. Olla vieressä, touhuta mukana, jarrutella ja ohjailla hienovaraisesti.

Perheelle sopivat rutiinit vähentävät kuormitusta

Rutiinit ovat joka perheessä erilaisia ja niiden kuuluukin olla. Kukaan ei voi kertoa sinulle, millaisia rutiineja sinun perheessäsi kuuluisi olla. Rutiinien tarkoitus on tukea, ja vähentää kuormitusta, ei kuormittaa lisää.

Herkästi innostutaan ja aletaan kehittelemään hienoja systeemejä, joita on vaikea ylläpitää, mutta oikeasti merkityksellistä on se, mitä teidän perheenne tarvitsee ja miten siihen päästään.

Aloita yhdestä rutiinista kerrallaan ja tee siitä niin yksinkertainen kuin mahdollista. Tämä ei ole helppoa, eikä nopeaa, mutta lupaan, että järjestelmällinen ja sinnikäs työ lopulta palkitsee.

Rutiinin opettelun voi myös pilkkoa osiin.

Esim. iltatoimet, joiden tavoitteena on, että lapsi syö iltapalan, vie puurolautasen koneeseen, pesee hampaat, pesee kasvot, vaihtaa yöpuvun päälle ja menee nukkumaan. Tässä esimerkissä on todella monta vaihetta, jotka on mahdollista pilkkoa pienempiin osiin eikä yrittää saada kaikkea toimimaan heti. Myös lapsen voi ja kannattaakin ottaa mukaan suunnitteluun.

Harjoitelkaa sen jälkeen yksi osio kerrallaan valmiiksi ja siirtykää vasta sitten seuraavaan. Miettikää myös, tarvitaanko rutiinin opettelun tueksi esim. tarrataulua vai riittääkö kehuminen, high five ja tsemppaus!

Miten voit tukea lapsen tunnetaitoja?

Tunteiden tunnistaminen ja niiden oikeanlainen käsitteleminen luo vakaan pohjan itsetuntemukselle sekä vuorovaikutukselle muiden ihmisten kanssa. Jos omat tunnetaidot ovat hukassa, on vaikeaa ymmärtää muita ihmisiä ja väärinymmärryksiä ja konflikteja syntyy helpommin.

Hyvät tunnetaidot omaava henkilö oppii ottamaan huomioon niin omat kuin muidenkin tunteet ja selviytyy vaikeistakin tilanteista ja pettymyksistä helpommin.

Erilaiset tunteet kuuluvat elämään. Välillä olemme iloisia, välillä surullisia, joskus innostumme, joskus suututtaa. Niitä tulee ja menee, emmekä me ole vastuussa niistä. On äärimmäisen tärkeää tiedostaa ja hyväksyä tämä asia.

Se, mistä olemme vastuussa on se, miten reagoimme näihin tunteisiin. Se on se asia, mihin me pystymme vaikuttamaan. Ja se on se asia, jota meidän täytyy opettaa myös lapsillemme.

Puhutaan heikoista tunnetaidoista silloin, kun ne reaktiot on kohtuuttomia tai esim. niitä tulee todella usein (esim. raivokohtaukset) tai hyvin pienistä asioista). Heikot tunnetaidot voi olla myös sitä, ettei osaa kertoa tunteistaan ja patoaa kaiken sisälleen.

Mukavia tunteita, kuten iloa, innostusta ja hellyyttä on paljon helpompi käsitellä ja ottaa vastaan, kuin vaikeita, kuten surua, vihaa tai pettymystä. On kuitenkin todella tärkeää, että lapsi saa turvallisesti näyttää myös vaikkapa suuttumuksen tunteitaan.

Lapsen tunteet näyttäytyvät raivokohtauksina silloin, kun lapsi ei osaa näyttää tunteitaan muulla tavalla

Lapsen tunteet näyttäytyvät raivokohtauksina silloin, kun lapsi ei osaa näyttää tunteitaan muulla tavalla tai tunne on niin voimakas, että sitä on niin vaikea käsitellä. Usein voi olla myös vaikea määritellä, että mikä se tunne oikein on.

Jokaiselle lapselle tulee joskus raivokohtauksia, koska lapsi vasta opettelee tuomaan tunteitaan esille oikeanlaisilla keinoilla ja opettelee olemaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Jos lapsi siis raivoaa, meidän täytyy näyttää hänelle, että hänen tunteensa hyväksytään. Meidän täytyy kuitenkin auttaa häntä säätelemään niitä reaktioita, joita nämä tunteet aiheuttavat.

Kuormitus haastaa tunnesäätelyä

Usein tuntuu siltä, että lapsen tunteet leimahtavat aivan yhtäkkisesti eikä näihin raivokohtauksiin ole mitään mahdollisuuksia puuttua etukäteen. Ennen raivoa on varmasti tapahtunut monia pieniä, lähes näkymättömiä asioita, mutta kun ne kasaantuvat pikkuhiljaa huomaamatta, vaikuttaa siltä, että lapsen tunteet räjähtävät tyhjästä.

Lapsen tarpeiden tunnistaminen ja stressitekijöiden huomioiminen (mikä väsyttää, mikä huolestuttaa, miten reagoi muutoksiin?) auttaa ennakoimaan ja vähentämään lapsen ja aikuisen kuormitusta.

Kun osataan huomioida näitä stressitekijöitä, kuormittavia tekijöitä, meidän on helpompi ennakoida vaikeita tilanteita, esim. järjestämällä lepohetkiä, antamalla ruokaa säännöllisin väliajoin, kertomalla riitojen jälkeen, että välillä aikuiset riitelee, jne.

Lapsen raivokohtaukset ovat todella rankkoja tilanteita myös vanhemmille. Kun ymmärrät, mitä hän sinulle viestittää ja mistä raivokohtaus johtuu, sinun on helpompi kohdata lapsi rauhallisesti.

Tämä ei poista sitä, etteikö se olisi sinulle silti rankkaa. Suosittelen pyytämään apua, jos tilanteet alkavat käydä liian rankaksi.

Auta lasta tunnistamaan tunteita

Lapsi tarvitsee aikuisen apua tunteiden tunnistamiseen sekä niiden säätelyyn. Tunteiden tunnistamisen opettelu on helppo sisällyttää jokapäiväiseen arkeen.

Vanhemmat voivat sanoittaa niin omia kuin lapsenkin tunteita erilaisissa arjen tilanteissa.

Tunteista on helppo keskustella myös vaikkapa kirjojen tai lastenohjelmien välityksellä. Voit kysellä lapselta, miltä kirjan pöllöstä tuntuu, kun kaverit eivät ottaneet häntä mukaan leikkiin tai miltä lapsesta itsestä tuntuisi, jos hänelle kävisi samoin kuin piirretyn päähenkilölle.

Lapsen kanssa voi myös jutella, missä kohdassa kehoa tunteet tuntuvat tai voi piirtää, miltä tunteet näyttävät.

Opeta lapselle rauhoittumisen keinoja

Kun lapsi osaa tunnistaa tunteitaan, voi miettiä, minkälaiset keinot auttaisivat rauhoittumaan vaikeiden tunteiden edessä tai mitä lapsi toivoisi vanhempien tekevän, kun hän suuttuu.

On todella tärkeää, että vanhemmat eivät tee päätöksiä vain keskenään, vaan se, että lapsi otetaan mukaan ja hänelle annetaan mahdollisuus löytää itse ratkaisuja (vanhempien tuella) vaikeisiin tilanteisiin.

Rauhoittumisen keinojen ei tarvitse olla mitään ihmeellisiä. Ne voivat olla vaikkapa piirtämistä, kirjan lukemista säkkituolissa, selän silittelyä, pehmolelun halimista, tms.

Tykkää ja jaa somessa