Nyt voit kuunnella blogikirjoituksen myös podcastina. Kuuntele täältä >>
Kysymys, jota minulta ehdottomasti eniten kysytään on “mitä tehdä, kun lapsi raivoaa?” Jos olet joskus yrittänyt rauhoitella raivoavaa lasta tiedät, että vastaus ei ole helppo.
Sanon kuitenkin heti alkuun sen, mikä on mielestäni suuri virhe, vaikka sitä edelleen käytetään varsin yleisesti. Tämä virhe on jäähyn käyttö, etenkin silloin, kun lapsella on nepsy-piirteitä.
Mielestäni jäähy on aina rangaistus ja itse uskon siihen, että jos lapsi raivoaa, hän tarvitsee apua tunteidensa säätelyyn eikä sitä, että hänet jätetään yksin “pärjäilemään”.
Se, että lapsi jätetään yksin rauhoittumaan antaa lapselle viestin, että tunteiden ja etenkin ns. hankalien tunteiden näyttäminen on kiellettyä.
En halua puhua negatiivisista ja positiivisista tunteista, koska tunteiden luokitteleminen positiivisiin ja negatiivisiin tekee niistä joko hyviä tai pahoja, vaikka kaikki tunteet ovat tärkeitä. Jos kuitenkin saatte minut kiinni puhumassa negatiivisista ja positiivisista tunteista, saa tulla huomauttamaan, sillä tämä on niin vakiintunut puhetapa ja puhuttaessa negatiivisista ja positiivisista tunteista kaikki tietävät, mitä sillä tarkoitetaan. Pikkuhijaa kuitenkin kielemme muuttuu, kun siihen kiinnitetään huomiota.
Lapsen tunteet näyttäytyvät raivokohtauksina silloin, kun lapsi ei osaa näyttää tunteitaan muulla tavalla.
Haluan kuitenkin tuoda esille vahvasti sen, että kaikki tunteet kuuluvat elämään, niitä tulee ja menee, emmekä me ole vastuussa niistä. On äärimmäisen tärkeää tiedostaa ja hyväksyä tämä asia. Se, mistä olemme vastuussa on se, miten reagoimme näihin tunteisiin. Se on se asia, mihin me pystymme vaikuttamaan. Ja se on se asia, jota meidän täytyy opettaa myös lapsillemme.
Jos lapsi siis raivoaa, meidän täytyy näyttää hänelle, että hänen tunteensa hyväksytään. Meidän täytyy kuitenkin auttaa häntä säätelemään niitä reaktioita, joita nämä tunteet aiheuttavat.
Lapsen tunteet näyttäytyvät raivokohtauksina silloin, kun lapsi ei osaa näyttää tunteitaan muulla tavalla. Usein tuntuu siltä, että lapsen tunteet leimahtavat aivan yhtäkkisesti eikä näihin raivokohtauksiin ole mitään mahdollisuuksia puuttua etukäteen.
Kuitenkin raivolle, tälle valtavalle tunnepurkaukselle, on syynsä ja sitä on mahdollista ennakoida. En missään tapauksessa sano, että se olisi helppoa ja yksinkertaista, mutta väitän, että äärimmäisellä herkkyydellä, sinnikkyydellä ja harjoittelun avulla on mahdollista ainakin vähentää raivokohtausten määrää sekä niiden intensiteettiä.
Etenkin nepsy-lasten kanssa jäähyjen käyttö saattaa vain entisestään pahentaa tilannetta. Hän kokee olevansa huono ja epäonnistunut ja oppii patoamaan tunteensa sisälleen. Sen sijaan meidän tulisi auttaa lasta löytämään sopivat keinot tuoda tunteensa esiin.
Sinä tunnet lapsesi, luota siihen
Hypätäänpä vähän ajassa taaksepäin ja pohditaan, millaiset asiat johtavat siihen, että lapsi raivoaa. Kun opit ennakoimaan erilaisia tilanteita ja lukemaan lapsesi reaktioita sekä auttamaan häntä ymmärtämään itseään ja omia tunteitaan, on mahdollista välttää tai ainakin vähentää raiokohtauksia.
Kaiken pohjalla on se, että sinä tunnet lapsesi, ymmärrät häntä ja osaat lukea niitä pieniä merkkejä, joita hän sinulle välittää. Sinä tiedät, millaiset asiat kuormittavat häntä. Onko se melu, valot, ihmiset ympärillä, liian vähän lepoa?
Sinä tiedät, minkälaiset asiat huolestuttavat häntä. Miettiikö hän kaveriasioita? Pohtiiko hän vanhempien pikkukinan vuoksi, että he eroavat? Huolestuttaako häntä se, että hän ei opi yhtä nopeasti kuin muut?
Sinä tiedät, miten hän reagoi muutoksiin. Onko lapsellesi tärkeää, että rutiinit toistuvat päivästä toiseen samanlaisina? Onko hänen vaikea luottaa vieraisiin aikuisiin, kuten vaikkapa sijaisiin koulussa tai päiväkodissa? Onko hänellä tärkeitä vaatteita, joita pitää päällä tai vain muutama ruokalaji, jota hän suostuu syömään?
Ennen raivoa on varmasti tapahtunut monia pieniä, lähes näkymättömiä asioita, mutta kun ne kasaantuvat pikkuhiljaa huomaamatta, vaikuttaa siltä, että lapsen tunteet räjähtävät tyhjästä.
Kun pysähdymme oikeasti lapsemme viereen ja autamme häntä säätelemään kuormitusta, vireystilaa sekä tunteitaan, olemme ottaneet jo suuren harppauksen eteenpäin.
Nimenomaan suuren harppauksen. Mitä kuitenkin opetan, on se, että otetaan pieniä askelia tavoitetta kohti. Vain se tuo kestäviä muutoksia ja vain se tuottaa lopulta tulosta.
Miten siis vähentää lapsen kuormitusta ja sitä kautta lapsen raivokohtauksia?
Nämä neljä seikkaa auttavat vähentämään lapsen kuormitusta ja pikkuhiljaa suuret tunnepurkaukset alkavat vähenemään tai heikentymään. Muista kuitenkin, että kuten jo kirjoituksen alussa sanoin, tämä ei ole helppoa, eikä nopeaa, mutta lupaan, että järjestelmällinen ja sinnikäs työ lopulta palkitsee.
Sinulla kuitenkin varmasti on jo käytössä seuraavia keinoja, mutta pyydän sinua silti pysähtymään näiden äärelle ja pohtimaan, onko tämän hetkisessä arjessa vielä jotakin, mitä kannattaisi muuttaa tai mihin kannattaisi panostaa enemmän.
- Huomioi lapsen tarpeet
- Luo selkeät rutiinit
- Opeta lasta tuomaan tunteitaan esille sopivin keinoin
- Opeta lapselle rauhoittumisen keinoja
Käydäänpä seuraavaksi jokaista kohtaa läpi hieman tarkemmin.
1. Huomioi lapsen tarpeet
Aivan ensimmäiseksi on syytä huomioida lapsen perustarpeet, saako hän tarpeeksi unta, ravitsevaa, monipuolista ruokaa, onko hänen rauta- ja muut vitamiini- ja hivenainetasonsa riittävät, liikkuuko hän tarpeeksi päivän aikana, saako raitista ilmaa?
Tämän lisäksi jokaisella lapsella on omat erityistarpeensa. Kuinka paljon lapsi kestää hälyä? Tarvitseeko hän rauhoittumishetkiä päivän aikana? Pitääkö lapsi kosketuksesta vai tuntuuko se hänestä epämiellyttävältä? Kuinka paljon lapsi tarvitsee tukea oman toiminnan ohjaamiseen? Miten sujuu siirtymätilanteet, millaista tukea niihin tarvitaan? jne.
Pysähdy siis aidosti miettimään, mitä kaikkea lapsi tarvitsee ja kirjoita näitä asioita ylös. Sinä tunnet lapsesi hyvin, mutta jos et säännöllisin väliajoin pysähdy pohtimaan ja arvioimaan hänen tarpeitaan, voi olla, että jotain jää huomaamatta. Lapsi kuitenkin kasvaa koko ajan ja hänen tarpeensa muuttuvat.
2. Luo selkeät rutiinit
Kun sinulle on selkeää, mitä lapsi tarvitsee, on aika luoda hyvät, toimivat rutiinit. Rutiinien luomiseen on hyvä varata tarpeeksi aikaa, koska joudut todennäköisesti pohtimaan niitä todella laajasti.
Rutiineja kannattaa miettiä eri aikavälein. Esim. mitkä ovat kuukausittaiset rutiinit, entä viikottaiset? Onko perheenjäsenillä harrastuksia, terapiota, nepsy-valmennusta, palavereja, jne. Mihin aikaan alkaa koulu tai päiväkoti, entä työt?
Kun rutiinit ovat selkeät kuukausi- ja viikkotasolla, kannattaa lähteä miettimään päivärutiineja. Mitä tapahtuu aamulla heräämisen jälkeen? Miten järjestetään kouluun tai päiväkotiin lähteminen? Mitä koulun jälkeen? Milloin päivällinen? Millaiset iltarutiinit? Mihin aikaan nukkumaan?
Päivän sisällä on myös hyvin monenlaisia rutiineja. Ehkä lapsesi tarvii selkeät kuvalliset toimintaohjeet vaikkapa ulkovaatteiden pukemiseen tai iltatoimiin. Tai on tärkeää, että lapsi saa omaa rauhaa, oman hengähdyshetken vaikkapa aina heti koulun jälkeen, jotta saa laskettua kierroksia alemmas tai purettua kuormitusta.
3. Opeta lasta tuomaan tunteitaan esille sopivin keinoin
Lapsi tarvitsee aikuisen apua tunteiden tunnistamiseen sekä niiden säätelyyn. Tunteiden tunnistamisen opettelu on helppo sisällyttää jokapäiväiseen arkeen. Vanhemmat voivat sanoittaa niin omia kuin lapsenkin tunteita erilaisissa arjen tilanteissa. Voit kertoa lapselle, kuinka iloinen olet, kun hän auttoi sinua kattamaan pöydän. Tai voit kertoa, miten sinua harmittaa, kun hän ei noudattanut ohjettasi.
Tunteista on helppo keskustella myös vaikkapa kirjojen tai lastenohjelmien välityksellä. Voit kysellä lapselta, miltä kirjan pöllöstä tuntuu, kun kaverit eivät ottaneet häntä mukaan leikkiin tai miltä lapsesta itsestä tuntuisi, jos hänelle kävisi samoin kuin piirretyn päähenkilölle.
Lapsen kanssa voi myös jutella, missä kohdassa kehoa tunteet tuntuvat tai voi piirtää, miltä tunteet näyttävät.
4. Opeta lapselle rauhoittumisen keinoja
Kun lapsi osaa tunnistaa tunteitaan, voi miettiä, minkälaiset keinot auttaisivat rauhoittumaan vaikeiden tunteiden edessä tai mitä lapsi toivoisi vanhempien tekevän, kun hän suuttuu.
Rauhoittumisen keinojen ei tarvitse olla mitään ihmeellisiä. Ne voivat olla vaikkapa piirtämistä, kirjan lukemista säkkituolissa, selän silittelyä, pehmolelun halimista, tms.
On todella tärkeää, että vanhemmat eivät tee päätöksiä vain keskenään, vaan se, että lapsi otetaan mukaan ja hänelle annetaan mahdollisuus löytää itse ratkaisuja (vanhempien tuella) vaikeisiin tilanteisiin.
Myös tietoisuustaitojen harjoittelusta on usein hyötyä näissä kahdessa viimeisessä kohdassa. Tietoisuustaitojen eli mindfulnessin avulla lapsi oppii huomioimaan tunteitaan ja kehonsa viestejä, jolloin on helpompi puuttua niihin reaktioihin, mitä ne synnyttävät.
Jos haluat oppia tietoisuustaitoja yhdessä lapsesi kanssa, lue lisää täältä >>
Muistathan, että muutoksia ei tapahdu, ellei niitä lähdetä järjestelmällisesti toteuttamaan askel askeleelta. Pohdi siis, miten voit omassa arjessasi ottaa nämä vinkit käyttöön pikkuhiljaa. Älä yritä muuttaa kaikkea kerralla.
Jos koit tämän postauksen hyödylliseksi, jaathan sitä myös eteenpäin somessa, kiitos!
Lue lisää:
Mindfulness auttaa kehittämään lapsen tunnetaitoja
Kirje sinulle, erityislapsen vanhemmalle
Miksi nepsy-lapset epäonnistuvat ja mitä tehdä sen korjaamiseksi
Toiveikkuus apuna lapsen kasvatuksessa
