Kahlitun norsun tarina
“Kun olin pieni, olin ihastunut sirkukseen. Kaikkein eniten pidin sirkuseläimistä. Erityisesti huomioni kiinnittyi norsuun, ja myöhemmin sain tietää, että se oli muidenkin lasten suosikkieläin. Esityksen aikana valtavan kokoinen eläin oli epätavallisen painava, kookas ja voimakas… esityksen jälkeen ja myös ennen areenalle tuloa se oli kuitenkin kiinnitetty pieneen maahan työnnettyyn keppiin, joka oli ketjulla kiinni norsun jalassa.
Keppi oli kuitenkin vain pienen pieni puupala, joka oli upotettu muutaman senttimetrin syvyyteen maahan. Ja vaikka ketju olikin paksu ja luja, minusta oli itsestään selvää, että jos eläimellä kerran oli riittävästi voimaa irrottaa puu juuriltaan, sen olisi myös helppo vapautua ketjusta ja paeta.
Asia oli arvoituksellinen.
Mikä pakottaa norsun paikalleen?
Miksi se ei pakene?
Kun olin viisi –tai kuusivuotias, luotin vielä siihen, että aikuiset tietävät kaiken. Niinpä kysyin norsun arvoitusta opettajalta, vanhemmiltani, sedältäni. Joku heistä selitti minulle, että norsu ei paennut koska se oli kesytetty.
Silloin esitin ilmeisen jatkokysymyksen: ”Jos se kerran on kesytetty, miksi se sitten on kahlittu paikalleen?”
En muista saaneeni mitään johdonmukaista vastausta. Aika kului, ja unohdin norsun ja ketjun arvoituksen. Se tuli mieleeni vain silloin kun tapasin muita jotka olivat joskus pohtineet samaa asiaa. Muutama vuosi sitten minulle selvisi, että onnekseni joku oli riittävän viisas löytääkseen vastauksen.
Sirkusnorsu ei karkaa, koska se on ollut kiinnitettynä samanlaiseen keppiin siitä lähtien kun se oli hyvin, hyvin pieni.
Suljin silmäni ja kuvittelin puolustuskyvyttömän vastasyntyneen norsun keppiin kiinnitettynä. Olin varma, että pieni norsu veti, kiskoi ja hikoili yrittäen päästä vapaaksi. Koska se ei ollut vielä voimakas, se ei onnistunut. Keppi oli sille liian kova vastus. Kuvittelen miten se nukahti uupuneena ja miten seuraavana päivänä jatkoi yrittämistä, ja seuraavana, ja seuraavana…
Kunnes eräänä päivänä, eräänä elämänsä kammottavana päivänä, eläin hyväksyi voimattomuutensa ja alistui kohtaloonsa. Sirkuksessa näkemämme valtavan kokoinen ja voimakas norsu ei pakene, koska se raukka luulee, ettei pysty. Voimattomuus, jota se tunsi vähän syntymänsä jälkeen, on kaivertunut sen muistiin. Ja pahinta on, ettei se ole koskaan yrittänyt kyseenalaistaa muistoaan toden teolla.
Koskaan, koskaan se ei ole kokeillut voimiaan uudelleen….
Tämä koskettava ja ajatuksia herättävä Kahlitun norsun tarina on Jorge Bucayn kirjasta Kuuntele tämä tarina.
Älä kahlitse lapsesi unelmia
Nyt kun koulut ja päiväkodit ovat alkaneet, on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, ettemme kyllästä lapsiamme negatiivisilla uskomuksilla, jotka rajoittavat heidän toimintaansa. Ettemme kahlitse lastemme unelmia, kykyjä, intohimoja, osaamista.
Keskittymällä vahvuuksiin, kannustamalla sinnikkyyteen ja tukemalla vaikeina hetkinä voimme antaa parhaat mahdolliset lähtökohdat lastemme tasapainoiseen kasvuun.
Jos kaipaat vielä vinkkejä miten toimia, klikkaa lukemaan muita blogipostauksiani, kuten esimerkiksi näitä:
Koulut alkavat – Mitä voit tehdä lisätäksesi lapsesi hyvinvointia?
8 myyttiä lapsen kehumisesta, joihin ei kannata enää uskoa
Asenne avuksi – näin kehität aivojasi
