Mistä heikko itsetunto oppijana johtuu?
Pieni yksivuotiaani opettelee koko ajan uusia asioita. Kävelemistä, juoksemista, itsenäistä syömistä, palikoiden kasaamista… Hän kokeilee ja yrittää uudestaan, hän harjoittelee uusia tapoja toimia, nousee aina uudelleen jaloilleen pyllähdyksen jälkeen, taputtaa itselleen onnistuessaan ja karttaa meidän vanhempien kehuja. Hän ei mieti, osaako tai oppiiko, hän vain tekee.
Jossain vaiheessa, kun lapsen aivot ja ajatusprosessit kehittyvät, hän alkaa vertailla itseään muihin, usein isompiin lapsiin tai jopa aikuisiin ja turhautuu, kun ei osaa jotakin asiaa heti. Hän alkaa kokea epäonnistumisia ja pettymyksiä. Jos emme tue häntä näinä hetkinä, hän muodostaa vääristyneen kuvan itsestään oppijana. Hän uskoo olevansa huonompi, kuin muut. Hänelle kehittyy heikko itsetunto oppijana.
Erityisluokanopettajan työssä eniten toistamiani asioita ovatkin olleet, että “ei sinun tarvitse osata vielä”. ”Mikä olisi koulun tehtävä, jos kaikki jo osaisivat kaiken ennestään?” ”Koulu on sitä varten, että siellä opetellaan ja harjoitellaan”. Monella erityistä tukea tarvitsevalla lapsella on todella huono itsetunto oppijana. On surullista nähdä jo pieniä ekaluokkalaisia luovuttamassa, kun paineet oppimisesta alkavat kasaantua.
Liian suuret tavoitteet edesauttavat heikon itsetunnon kehittymistä
Erityistä tukea (on se tuki sitten oppimiseen, keskittymiseen tai tunne-elämän säätelyyn liittyvää) tarvitseville lapsille asetetaan herkästi liian suuren tavoitteet ja aivan liian nopeasti. Koulussa opetusta ohjaa opetussuunnitelma, mutta usein tosiassa sitä johtaa kustannusyhtiöiden oppikirjat. Mennään eteenpäin aukeama aukeamalta, eikä välttämättä pysähdytä varmistamaan, onko edellinen asia opittu. Haasteet kasaantuvat, kun uudet opittavat asiat rakentuvat vanhan heikoksi jääneen tiedon päälle ja jossain vaiheessa rakennelma romahtaa.
Lapsi kuormittuu, kun joutuu koko ajan pinnistelemään äärirajoilla, hänen itsetuntonsa oppijana järkkyy ja kuormitus purkautuu raivokohtauksina, kouluun menosta kieltäytymisella, tunnilla häiritsemisenä, tms.
Miten voimme varmistaa, että lapsen itsetunto oppijana säilyy haasteista huolimatta?
Miten saamme lapsen uskomaan siihen, että harjoittelu tuottaa tulosta? Miten voimme säilyttää lapsen oppimisen ilon? Sen saman ilon, joka hänen oppimistaan sävytti hänen ollessaan pieni 1-vuotias. Kun hän hän nousi uudestaan ja uudestään ylös kaaduttuaan, kun hän varmisteli, että muut näkivät hänen onnistumisensa ja kun hän taputti itselleen, vaikka asiat olisivat menneet vähän sinnepäin.
Ihmisillä on kahdenlaista oppimisen asennetta: muuttumattomuuden asennetta ja kasvun asennetta. Ne ihmiset, joiden oppimisen vierellä kulkee muuttumattomuuden asenne, kokevat, että oppimiselle on raja. Kun tämä raja tulee vastaan, sille ei voi enää tehdä mitään. Oppiminen pysähtyy. Ahkeruus ja oppimisen eteen pinnistely on siis turhaa. Näillä ihmisillä on heikko itsetunto oppijana. Kasvun asenteen omaavat ihmiset, sen sijaan, uskovat pystyvänsä saavuttamaan vaikeilta ja jopa saavuttamattomiltakin tuntuvia tavoitteita, kun vain jatkavat määrätietoista ja sinnikästä harjoittelua. Ne ihmiset, joilla on kasvun asenne, pääsevätkin yleensä pidemmälle ja saavuttavat enemmän kuin ne, joilla on muuttumattomuuden asenne, vaikka lähtökohdat olisivat muuten samat. Asenteella on siis uskomattoman suuri vaikutus niin omiin kykyihin uskomiseen, motivaatioon kuin tavoitteiden saavuttamiseenkin.
Mutta mitä jos lapsella on jo muuttumattomuuden asenne ja heikko itsetunto oppijana? Miten voimme muuttaa sitä?
Avain kasvun asenteeseen löytyy sopivan pienistä tavoitteista ja kannustavista aikuisista. Aikuisen tehtävänä on tarkkailla turhautumisen merkkejä, säädellä lapsen tunteita ja vireystilaa ja tukea ja kannustaa.
Kun tavoitteet ovat tarpeeksi matalalla, on helpompi onnistua. Kun onnistumisen kokemuksia alkaa tulla enemmän ja lapsen itsetunto oppijana alkaa kasvaa, voi tavoitteita pikkuhiljaa nostaa. Mietitäänpä tätä esimerkin kautta. Kun lapsi opettelee lukemaan, emme aseta hänelle ensimmäiseksi tavoitteeksi lukea kokonaista monisataa sivuista Harry Potteria, vaan aloitamme pienimmästä mahdollisesta tavoitteesta. Ensin aloitetaan tunnistamaan oman nimen kirjaimia, niitä tutkitaan, katsellaan, muovaillaan muovailuvahasta, etsitään muiden kirjainten joukosta, jne. Opetellaan kirjainten nimeä ja sitä, miten se ääntyy. Pikkuhiljaa aletaan laajentaa kirjaimia ja äänteitä: opetellaan a, i, s ja harjoitellaan, miten niitä voi liittää yhteen ja miltä se kuulostaa. Pikkuhiljaa lisätään kirjaimia, tavuja sanoja ja lopulta lauseita. Tämä vaatii paljon harjoitusta, paljon aivotyöskentelyä, mutta suomessa lähes jokainen lapsi oppii lukemaan ennemmin tai myöhemmin.
Tätä samaa pienen pienin askelin etenemistä voi hyödyntää kaikessa oppimisessa. Kun lapsi opettelee uutta asiaa, miettikää yhdessä, mikä olisi pienin mahdollinen askel eteenpäin, jonka lapsi varmasti oppii melko pienellä vaivannäöllä. Kun lapsi on tämän oppinut, etsikää seuraava pieni askel eteenpäin, jne. Kannusta lasta harjoittelusta ja sinnikkyydestä ja iloitse hänen kanssaan jokaisesta uudesta opitusta askeleesta, ei vain lopputuloksesta. Pikkuhiljaa lapsen itsetunto oppijana kasvaa, motivaatio kohenee, hän kokee oppimisen iloa ja oppii, ei pelkästään uusia asioita, vaan myös sitä, miten hän voi omalla toiminnallaan vaikuttaa oppimiseensa. Kun lapsi uskoo saavuttavansa tavoitteita, hän uskaltaa asettaa aina vain suurempia tavoitteita oppimiselleen, hän uskaltaa yrittää, kokeilla ja epäonnistuakin, koska hän tietää, että se kuuluu oppimisprosessiin. Hän oppii kasvun asennetta.
Oppimisen ilo luonteenvahvuutena
Ihmiset, joiden luonteenvahvuuksiin kuuluu oppimisen ilo, ovat intohimoisia oppijoita ja nauttivat uusien taitojen oppimisesta ja uteliaisuutensa tyydyttämisestä, vaikka he eivät välttämättä hyötyisi opitusta millään muulla tavalla. Oppimisen ilo auttaa jatkamaan ja opettelemaan, vaikka tiellä olisi esteitä tai oppiminen olisi vaikeaa.
Oppimisen ilo linkittyy vahvasti toiseen luonteenvahvuuteen, uteliaisuuteen ja Via-luokituksessa uteliaisuus ja oppimisen ilo ovatkin itseasiassa kaikkein läheisimpiä vahvuuksia. Lähtökohta uteliaisuudelle ja oppimisen ilolle on kuitenkin eri. Siinä missä uteliasta henkilöä motivoi uuden tiedon etsiminen, oppimisesta iloitsevaa henkilöä motivoi tiedon ja osaamisensa laajeneminen.
Oppimisen ilo on vahvuus, jota opettajat haluavat nähdä opiskelijoissaan, vanhemmat haluavat rohkaista lapsissaan, terapeutit tukevat asiakkaissaan ja työnantajat yrittävät edistää työntekijöissään. Sillä on tärkeitä motivoivia seurauksia, koska se auttaa ihmisiä jatkamaan, vaikka he kokisivat haasteita, takaiskuja ja negatiivista palautetta.
Oppimisen ilo kuuluu viisauden hyveeseen. Viisaus kuvaa vahvuuksia, jotka auttavat keräämään ja käyttämään tietoa. Muut samaan luokkaan kuuluvat luonteenvahvuudet ovat luovuus, uteliaisuus, arviointikyky ja näkökulmanottokyky .
Pohdittavaksi
- Kiinnostutko herkästi asiasta kuin asiasta?
- Oletko valmiina googlaamaan, heti, kun mieleesi tulee kysymys?
- Oletko jäänyt kiinni itsellesi siitä, että olet lähtenyt tutkimaan yhtä asiaa ja päätynytkin aivan toisaalle, kauas alkuperäsestä aiheesta?
- Oletko huomannut lukevasi heinäsirkkojen pariutumisrituaaleista, Madagaskarin maaperästä tai opettelevasi pylvässilmukoita virkkauksessa, vaikka se ei lähtökohtaisesti olisi sinua erityisesti kiinnostava aihe, mutta se vain sai vietyä sinut mukanaan?
- Saatko kirjastossa kulumaan tuntikausia tutkiessasi, mitä kaikkea kirjallisuutta sieltä löytyy?
- Osallistutko hetken mielijohteesta erilaisille työväenopiston kursseille?
Miten voit hyödyntää oppimisen iloa lastenkasvatuksessa?
- Luo lapsellesi mahdollisimman hyvä ja rauhallinen opiskelutila.
- Opiskele samoja asioita lapsesi kanssa ja keskustele niistä.
- Käy yhdessä lapsesi kanssa kirjastossa ja tutkikaa uusia asioita.
- Osallistu lapsesi kanssa yhteisiin harrastuksiin.
- Kun et tiedä, miten toimia, googlaa tai etsi aiheeseen sopivia Facebook-ryhmiä.
- Osallistu paikallisiin vertaistukiryhmiin.
- Kannusta ja kehu lastasi aina, kun se on mahdollista.
- Näytä lapsellesi esimerkkiä, miten jatkaa eteenpäin haasteista huolimatta.
- Ota haasteeksi lapsesi tunteminen läpikotaisin. Kysele, tarkkaile, tue, auta.
Sinua saattaa kiinnostaa myös seuraavat blogikirjoitukset
Koulut alkavat – Mitä voit tehdä lisätäksesi lapsesi hyvinvointia?
Mitä lapset voivat opettaa sinulle uteliaisuudesta?
Miten voit vanhempana kannustaa lastasi oikealla tavalla niin, että ruokit hänen kasvun asennettaan?
8 myyttiä lapsen kehumisesta, joihin ei kannata enää uskoa
Kahlitun norsun tarina – tarina lamauttavista uskomuksista
Lähde: https://www.viacharacter.org/character-strengths/love-of-learning
