Ennakoi stressitekijät ja luo sujuvuutta arkeen nepsy-lapsen kanssa
Voit kuunnella blogitekstin myös podcastina täältä >>
Kuulostaako tämä tutulta? Herätät lapsesi kouluaamuna. Lapsi alkaa rauhallisesti nousta sängystä ja menet tekemään aamupalaa.
Hetken kuluttua palaat lapsen huoneeseen ja hän on täydessä unessa. Saat herätettyä lapsen, saat hänet jopa pois sängystä. Ojennat hänelle vaatepinon, pyydät pukemaan ja palaat keittiöön.
Lasta ei näy eikä kuulu, palaat hänen huoneeseensa. Hän on saanut paidan päälleen ja toisen housun lahkeen, mutta on alkanut leikkiä pikkuautoilla puolipukeissa.
Keskeytät toiminnan, varmistat, että vaatteet menevät päälle ja käsket lapsen hammaspesulle. Matkalla kylpyhuoneeseen lapsi kuitenkin eksyy leikkimään koiran kanssa ja hammaspesu unohtuu.
Viet lapsen kylpyhuoneeseen, pyydät häntä ottamaan käteensä hammasharjan, laittamaan siihen tahnaa ja harjaamaan hampaansa. Aamupalan olet jo laittanut valmiiksi pöydälle, koska tiedät, että se nopeuttaa reilusti kouluun lähtöä.
Kun on aika pukea ulkovaatteet päälle, lapsi lähtee etsimään kirjojaan. Matematiikan kirja on hukassa ja repun pohjalta löytyy rypistyneitä koepapereita allekirjoitettavaksi. Alkaa tulla jo kiire, onneksi matematiikan kirja löytyy vihdoin sohvan alta (mitä ihmettä se siellä tekee?!).
Ulkovaatteet ovat mytyssä eteisen nurkassa, märkinä ja haisevina. Kaivat varatakin esille ja annat lapselle omat kuivat hanskasi. Saat lapsen lähtemään kouluun vain muutaman minuutin myöhässä ja pidät peukkuja, ettei hän jää tutkimaan sammakoita ojanpenkalle.
Stressitekijöiden poistaminen luo sujuvuutta arkeen nepsy-lapsen kanssa
Lapsilla, joilla on neuropsykiatrisia erityisvaikeuksia on usein haasteita toiminnanohjauksessa ja sitä kautta arjen hallinnassa. Toiminnan ohjaukseen kuuluu useita toisiinsa liittyviä taitoja, joita tarvitaan tarkoitukselliseen ja tavoitteelliseen toimintaan.
Toiminnanohjauksen taidot mahdollistavat sen, että toiminta saadaan alkamaan, siinä pysytään ja se pystytään saattamaan loppuun. Toiminnanohjaus mahdollistaa myös sen, että toimintaa voidaan suunnitella ja sitä voidaan säädellä tilanteen mukaan.
Jos lähdetään miettimään tarkemmin toiminnanohjauksen haasteita, olet varmasti huomannut, että on asioita, jotka entisestään hankaloittavat toiminnanohjausta. Näistä käytetään nimitystä stressitekijä.
Sopiva stressitaso auttaa toimintakykyyn, mutta jos stressikokemus on liian suuri, se saattaa lamaannuttaa toimintakyvyn kokonaan. Esim. hoputtaminen kiireessä saattaa hidastaa toimintaa tai lapsi voi jopa hermostua ja lyödä.
Sen takia on todella tärkeää tiedostaa ja poistaa turhat stressitekijät. Pohdi siis minkälaisia stressitekijöitä teillä liittyy tavallisiin arkirutiineihin? Hampaidenpesuun, nukkumaanmenoon, pelaamiseen, tv:n katseluun, aamutoimiin, syömiseen, jne.
Pystytkö poistamaan joitakin näistä stressitekijöistä? Esimerkiksi onko televisio sammutettuna ruokailun ajan? Mennäänkö nukkumaan joka päivä samaan aikaan? Onko lähtemistilanteisiin varattu tarpeeksi aikaa ja onko ulkovaatteilla omat paikkansa naulakosta, josta ne on helppo löytää?
Ennakointi parantaa toiminnanohjausta
Jos tavoitteena on vähentää epätoivottua käyttäytymistä ja lisätä toivottua käyttäytymistä eli tässä tapauksessa hyvää toiminnanohjausta ja sujuvuutta arkeen nepsy-lapsen kanssa, on ennakointi yksi tärkeimmistä asioista.
Aikuisella täytyy olla realistinen mielikuva jo etukäteen tavoitteesta ja mahdollisista stressitekijöistä sekä ns. “riskikohdista”, eli niistä kohdista, joissa tilanne voi ajautua väärille raiteille.
Kun osaamme ennakoida stressi- ja riskitekijöitä, niihin on helpompi puuttua tarpeen vaatiessa. Ennakointiin kuuluu myös se, että lapselle kerrotaan, mitä lähdetään tekemään ja minkä toivot lopputuloksen olevan. Jos tämä kaikki tieto on vain sinulla, et voi olettaa, että lapsesi osaisi käyttäytyä toivomallasi tavalla.
Säännöt ja ohjeet kannattaa pitää mahdollisimman lyhyinä ja konkreettisina ja muistaa, että kaikki uudet taidot vaativat sinnikästä harjoittelua. Ensimmäiset harjoittelukerrat vaativat varmasti itsesäätelyä, mutta tässäpä loistava mahdollisuus harjoitella tätä tärkeää voimavahvuutta 🙂
Kun tehtävä on suoritettu, kannattaa antaa palautetta välittömästi. Kerro lapselle, missä hän onnistui ja millaisia tunteita se sinussa herättää. Jos tehtävä sujuu hyvin, mutta se on vielä kesken, älä keskeytä sitä, mutta voit kommentoida lyhyesti, esim. “hyvin menee”. Jos taas tekeminen lähtee väärään suuntaan, pysäytä se nopeasti ja yritä ohjata takaisin oikeille raiteille. Älä kuitenkaan nolaa äläkä syyllistä vaan yritä olla mahdollisimman neutraali.
Anna lapsen myös itse arvioida omaa toimintaansa. On tärkeää, että lapsi tunnistaa olevansa aktiivinen toimija eikä vain aikuisen arvioinnin kohde. Kysy, mikä meni hänen mielestään hyvin? Missä hän koki onnistuneensa? Mikä auttoi häntä onnistumaan? Mitä vahvuuksia hän käytti?
Voit myös kysyä, mikä ei mennyt niin hyvin, kuin lapsi olisi toivonut? Mistä se johtui? Oliko jotain, mitä olisi voinut tehdä enemmän tai paremmin? Olisiko joku voinut auttaa? Miten tätä kokemusta voi hyödyntää jatkossa?
Kun lapsi oppii tarkkailemaan omaa toimintaansa, tietoisuus toiminnasta siirtyy pikkuhiljaa myös ns. reaaliaikaan ja lapsi pystyy huomioimaan ja muuttamaan käyttäytymistään toiminnan edetessä.
Lue myös: Miten voit hyödyntää luovuutta lastenkasvatuksessa?
Jotta sinun olisi helpompi ottaa nämä ohjeet käyttöön, jaan kanssasi yhden esimerkin.
Lapsi leikkii legoilla ja ruoka-aika lähestyy. Tavoitemielikuvasi on, että kun ruoka-aika koittaa, lapsi lopettaa Legoilla leikkimisen, korjaa jälkensä, pesee kädet ja tulee ruokapöytään.
Kerro lapselle esim. 10 minuuttia etukäteen, että kohta on ruoka-aika. Kerro myös, mitä odotat silloin lapselta: “kun ruoka-aika koittaa, hänen täytyy laittaa legot laatikkoon, käydä pesemässä kädet ja tulla ruokapöydän ääreen”.
Jos tiedät, että lapsellasi on haasteita lopettaa itselleen mieluisaa tekemistä, varmista, että hän kuulee sinua ja voit laittaa hänelle myös esim. ajastimen, josta näkee, kuinka paljon on aikaa jäljellä.
Esim. time-timer on kätevä ja puhelimiinkin saa monenlaisia appeja, joita pienempikin lapsi pystyy seuraamaan. Ajastimeen voi laittaa vaikkapa hälytyksen muistuttamaan 5 minuutin kohdalle, jotta lapsi tietää, että ruoka-aika lähestyy. Lapsen muisti saattaa olla hyvin lyhyt, joten muistutus on usein hyvä juttu.
Heti ruokailun aluksi on hyvä käydä pikainen palautekeskustelu. Kysy lapselta miten hänen mielestään meni ja kerro oma palautteesi. Kun lapsi on pöydässä, voit kertoa hänelle, mitä tapahtuu ruokailun jälkeen, esim. “jos syöt reippaasti oman ruokasi, sinulle jää vielä hetki aikaa katsoa piirrettyjä ennen iltatoimille menoa”.
Kuten varmasti huomasit, esimerkistä löytyy montakin kohtaa, joissa kompastua. Esimerkiksi voi käydä niin, että lapsi vähät välittää ajastimesta eikä lopeta legoilla leikkimistä.
Tämän vuoksi sinun tulee ennakoida nämä riski- ja stressitekijät sekä miettiä etukäteen vaihtoehtoisia tapoja toimia ja reagoida. Kun olet ennakoinut hankalat tilanteet, myös sinun on helpompi pysyä rauhallisena.
Voit muistuttaa lapselle legojen keräämisestä, voit laskea viidestä nollaan ja pyytää häntä keräämään Legot nollaan mennessä, voit alkaa itse kerätä Legoja, jne. Valitse toimintatapa, jonka uskot parhaiten toimivan.
Muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa, mutta sinnikkyydellä luot sujuvuutta arkeen nepsy-lapsen kanssa
Pohdi nyt siis perheenne rutiineja ja niihin liittyviä stressi- ja riskitekijöitä. Valitse yksi rutiini, jota lähdet muuttamaan toimivammaksi. Vasta kun olet saanut yhden asian toimimaan, voit ottaa uuden tavoitteen.
Muista, että ennakointi ja toiminnanohjauksen tukeminen vaatii sinulta vanhempana paljon, mutta kun jaksat tehdä tämän työn ja maltat tehdä sitä pikkuhiljaa, askel ja tavoite kerrallaa, huomaat, miten muutoksia alkaa tapahtua.
Muista myös ottaa suunnitteluun mukaan omat vahvuutesi! Käytä luovuutta ratkaisukeinojen löytämisessä, sinnikkyyttä rutiinin harjoittelussa, itsesäätelykykyä, kun asiat eivät sujukaan suunnitelmiesi mukaan, toiveikkuutta kun alat huomaamaan pieniä muutoksia… Suosittelen sinua myös lukemaan tämän artikkelin, jossa kerron 10 asiaa, jotka voit saavuttaa, kun alat keskittyä omiin vahvuuksiisi vanhempana.
Mitä rutiinia sinä lähdet muuttamaan toimivammaksi?
Jos artikkeli oli sinulle hyödyllinen, muistathan myös jakaa sen muille alla olevista painikkeista.
Saatat olla kiinostunut myös seuraavista blogikirjoituksista
Miksi nepsy-lapset epäonnistuvat ja mitä tehdä sen korjaamiseksi?
Kun lastesi arviointikyky kasvaa, maailmasta tulee parempi paikka elää
Toiveikkuus apuna lastenkasvatuksessa
Voit myös lukea lisää esim. ADHD:n käypähoito-suosituksista
